GTK

maapera_200k_maalajit happamat_sulfaattimaat_250k suuralueellinen_geokemia_purovesi
Service health Now:
Interface
Web Service, OGC Web Map Service 1.3.0
Keywords
maaperäkartta, kallioperäkartta, pintageologiakartta, aeromagneettinen kartta, tutkitut turvealueet
Fees
unknown
Access constraints
http://www.gtk.fi/export/sites/fi/tietopalvelut/hinnastot/GTK_aineistotuotelisenssi_1_v10.pdf
Supported languages
fin
Data provider

GTK (unverified)

Contact information:

Juha Strengell

GTK

Service metadata

Ads by Google

GTKWMS on WMS-rajapintapalvelu, jonka kautta on saatavilla seuraavat karttatasot (suluissa tekninen nimi): Aeromagneettinen anomaliakartta (aeromagneettinen_anomaliakartta), Kallioperä 1:200 000 (kalliopera_200k), Maaperä 1:200 000 (maalajit) (maapera_200k_maalajit), Maaperä 1:20 000 / 1:50 000 (maapera_20k_50k), Kallioperä 1:1 000 000 (kalliopera_1m), Maaperä 1:1 000 000 (maapera_1m), Suomen pintageologia 1:1 000 000 OneGeology - Europe (suomen_pintageologia_1m), Tutkitut turvealueet (tutkitut_turvealueet), Kallioperän ikämääritykset (kallioperan_ikamaaritykset), Lohkarehavainnot (lohkarehavainnot), Kallioperähavainnot (kallioperahavainnot), Kalliogeokemia (kalliogeokemia), Suuralueellinen geokemia, moreeni (suuralueellinen_geokemia_moreeni), Suuralueellinen geokemia, purosedimentti (suuralueellinen_geokemia_purosedimentti), Suuralueellinen geokemia; purovesi (suuralueellinen_geokemia_purovesi), Metallogeeniset vyöhykkeet (metallogeeniset_vyohykkeet) ja ja Happamat sulfaattimaat (happamat_sulfaattimaat_250k).

Available map layers (21)

Mittakaavaton kallioperä (kalliopera_mittakaavaton)

Aeromagneettinen anomaliakartta (aeromagneettinen_anomaliakartta)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologisen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Magneettisissa mittauksissa mitataan maan magneettikentän voimakkuutta (magneettivuon tiheyttä) ja mittaustuloksena saatava suure on kokonais- eli totaalimagneettikentän voimakkuus. Mittaukset on tehty vuoteen 1991 asti 1-3 protonimagnetometrilla ja vuodesta 1991 alkaen 1-2 cesium-magnetometrilla. Pääosa maapinta-alasta on lennetty kahta magnetometriä käyttäen. Aineisto soveltuu malminetsintään, kallioperäkartoitukseen ja ympäristötutkimuksiin alueellisessa mittakaavassa. Magneettisten ominaisuuksien vaihtelu maankamarassa aiheuttaa mittaustuloksiin paikallisia magneettisia anomalioita. Anomalioista voidaan tulkita magnetoituman sijaintia, laajuutta, syvyyttä, asentoa ja voimakkuutta. Tulkinnassa päätellään malmiesiintymän, kivilajien, kokoa, ominaisuuksia ja keskinäisiä suhteita.

Happamat sulfaattimaat (happamat_sulfaattimaat_250k)

Ominaisuustaulun "Esiintymisen todennäköisyys" -kenttä kuvaa happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyyttä aluemaisella tasolla luokiteltuna neljään luokkaan. Luokat ovat: "Suuri", "Kohtalainen", "Pieni" ja "Hyvin pieni". "Karkearakeisia happamia kerrostumia" -luokalla kuvataan alueet, joilla happamat sulfattimaat saattavat olla karkearakeisia. Luokka esitetään kartalla pistemäisenä rasterina esiintymistodennäköisyysluokkien päällä, jolloin esiintymistodennäköisyyttä kuvaavat värit ilmentävät myös karkearakeisten sulfaattimaiden esiintymistodennäköisyyttä. Karkearakeiset sulfaattimaat erotetaan tyypillisistä hienorakeisista sulfaattimaista, koska karkeiden maalajien puskurikyky (kyky vastustaa pH:n muutosta lisättäessä happoa) on heikko ja jo alhainenkin sulfidipitoisuus (pienempi kuin 0,2 %) voi tuottaa hapettuessaan riittävästi rikkihappoa johtaakseen maaperän merkittävään happamoitumiseen.

Kallioperä 1:1 000 000, yleistetyt kivilajit (kalliopera_1m_yleistetyt_kivilajit)

Kallioperä 1:1 000 000 (kalliopera_1m)

Suomen kallioperän 1:1 000 000 aineisto valmistui vuonna 1997 tarkoituksena koota viimeisin kallioperätieto yhteen ja tuottaa siitä painettava kartta. Suomen kallioperäkartta – Berggrunds-karta över Finland - Bedrock map of Finland 1:1 000 000 kuvaa Suomen kallioperän kivilajit ikäryhmissä, tektonisina yksikköinä ja jaettuna seuraaviin pääalueisiin: Lapin Granuliittivyöhyke ja Inari kompleksi, Karjalainen Pääalue, Svekofennialainen Pääalue ja Kaledonialainen pääalue. Näitä nuoremmat kivet, Mesoproterotsooiset, Neoproterotsooiset ja Paleotsooiset, esitetään ikäryhmittäin. Kartta-aineisto sisältää myös alkalikivet, karbonatiitit ja kimberliitit, sekä meteoriitti-iskemät. Erillisinä tiedostoina ovat geologiset rakenteet, metamorfiset ominaisuudet sekä juonet. Kartta-aineisto koottiin ja muokattiin aiemmin valmistuneista kallioperäaineistoista yhtenäiseksi paikkatietoaineistoksi. Kartta-aineistoa tarkennettiin ja täydennettiin puuttuvilta osin lentogeofysiikan aineistojen avulla. Maastotarkastuksia tehtiin erityisesti pääaluerajoilla. Suomen kallioperäkartta 1:1 000 000 kartta-aineisto sisältää kivilajialueet, granuliittialueet ja pääalueet alueina, juonet, tektoniset rakenteet, litologiset suuntaukset, kimberliittiprovinssit ja pääalueiden rajat viivoina sekä meteoriitti-iskemät pisteinä. Suomen kallioperäkartta 1:1 000 000 soveltuu käytettäväksi alueelliseen, litologiseen, rakennegeologiseen ja tektoniseen tarkasteluun. Karttaa voi käyttää myös opetustarkoitukseen. Aineiston käyttömittakaava on 1:1 000 000. Kallioperän 1:1 000 000 kuvaustekniikka on luokiteltu kivilajialueittain.

Maaperä 1:20 000 (maapera_20k)

1:20 000 ja 1:50 000 maaperän digitaalinen aineisto sisältää vuosina 1972–2007 maankäytön suunnitteluun, maankamaran raaka-aineiden tutkimukseen ja inventointiin, ympäristönhoitoon ja tieteelliseen tutkimukseen tuotettua aineistoa. Kartoitusmittakaava on pääsääntöisesti ollut 1:10 000. Aineistossa on esitetty pohjamaana 1 metrin syvyydessä oleva maalaji. Pohjamaakuvion minimikoko on yleensä 2 hehtaaria; poikkeuksena saaret, suo- ja peltosaarekkeet sekä geologisesti merkittävät kohteet. Pohjamaan päällä oleva 0,4 – 0,9 metrin paksuinen maakerros on kuvattu pintamaana. Geologisesti tai taloudellisesti merkittävissä tapauksissa voidaan kuvata paksumpikin pintamaakerros. Pintamaan minimikuviokoko on yleensä 4 hehtaaria. Alle 0,4 metrin paksuisia tai vaikeasti rajattavia peittäviä maakerroksia kuvataan pistemäisinä tietoina, joiden vaikutusalueen koko on vähintään 4 hehtaaria. Maalajien lisäksi aineistossa kuvataan eri tavoin syntyneitä geologisia maaperämuodostumia, kuten harjuja ja kumpumoreeneja. Muita kartoituskohteita, esimerkiksi pienet kalliohavainnot, dyynit, muinaisrannat, on esitetty pistemäisinä tai viivamaisina tietoina. Maaperä 1:20 000/1:50 000 aineisto soveltuu käytettäväksi keski- ja pienimittakaavaisessa maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen kartoituksessa ja inventoinnissa, ympäristönhoidossa, maa- ja metsätaloudessa sekä tieteellisessä ja soveltavassa tutkimuksessa. Kartta-aineiston käyttömittakaava on 1:20 000–1:100 000.

Maaperä 1:50 000 (maapera_50k)

1:20 000 ja 1:50 000 maaperän digitaalinen aineisto sisältää vuosina 1972–2007 maankäytön suunnitteluun, maankamaran raaka-aineiden tutkimukseen ja inventointiin, ympäristönhoitoon ja tieteelliseen tutkimukseen tuotettua aineistoa. Kartoitusmittakaava on pääsääntöisesti ollut 1:10 000. Aineistossa on esitetty pohjamaana 1 metrin syvyydessä oleva maalaji. Pohjamaakuvion minimikoko on yleensä 2 hehtaaria; poikkeuksena saaret, suo- ja peltosaarekkeet sekä geologisesti merkittävät kohteet. Pohjamaan päällä oleva 0,4 – 0,9 metrin paksuinen maakerros on kuvattu pintamaana. Geologisesti tai taloudellisesti merkittävissä tapauksissa voidaan kuvata paksumpikin pintamaakerros. Pintamaan minimikuviokoko on yleensä 4 hehtaaria. Alle 0,4 metrin paksuisia tai vaikeasti rajattavia peittäviä maakerroksia kuvataan pistemäisinä tietoina, joiden vaikutusalueen koko on vähintään 4 hehtaaria. Maalajien lisäksi aineistossa kuvataan eri tavoin syntyneitä geologisia maaperämuodostumia, kuten harjuja ja kumpumoreeneja. Muita kartoituskohteita, esimerkiksi pienet kalliohavainnot, dyynit, muinaisrannat, on esitetty pistemäisinä tai viivamaisina tietoina. Maaperä 1:20 000/1:50 000 aineisto soveltuu käytettäväksi keski- ja pienimittakaavaisessa maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen kartoituksessa ja inventoinnissa, ympäristönhoidossa, maa- ja metsätaloudessa sekä tieteellisessä ja soveltavassa tutkimuksessa. Kartta-aineiston käyttömittakaava on 1:20 000–1:100 000.

Maaperä 1:1 000 000 (maapera_1m)

Suomen maaperäkartta 1:1 000 000 laadittiin Suomen Kartaston 5. laitoksen Geologia-vihkoon (123-126, 1990). Kartta painettiin vuonna 1984. Suomen maaperä 1:1 000 000 esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina kerrostumina. Kerrostumaluokkina kuvataan kalliomaa; louhikko, kivikko, rakka; jäätikkökerrostuma (moreenia): pohjamoreeni sekä kumpumoreeni / ablaatiomoreeni; jäätikköjokikerrostuma (soraa ja hiekkaa): harju, delta, reuna- ja saumamuodostuma sekä laaksontäyte ja muu jäätikön ulkopuolelle syntynyt kerrostuma; meri- ja järvikerrostuma (silttiä ja savea); rantakerrostuma (soraa ja hiekkaa); jokikerrostuma (soraa, hiekkaa ja silttiä); turvekerrostuma. Symbolein on lisäksi kuvattu päätemoreeneja (enimmäkseen De Geer-moreeneja), drumliineja ja dyynejä. Maalajikuvion minimikoko on yleensä 1 km². Koska luonnossa maaperäkerrostumien koko on yleensä pienempi kuin 1 km², on kuviolla esitetty alueen yleisin kerrostumatyyppi. Paikoin on otettu huomioon maaperän kannalta merkittävät neliökilometriä pienemmätkin kerrostumat. Ohjeellinen kuvion kapein kohta oli 0,5 km ja tärkeissä tapauksissa esim. harjuilla 0,3 km. Poikkeuksena pienien harjujen kokoa on liioiteltu. Maaperän 1:1 000 000-aineiston tarkoituksena on antaa yleiskuva maaperägeologiasta ja maaperämuodostumien jakautumisesta Suomen alueella. Aineisto on alun perin tehty Suomen Kartastoon viidennen laitoksen vihkoon 123-126. Aineiston käyttömittakaava on 1:1 000 000. Aineisto toimii vain yleissilmäyskarttana, koska maaperäkuvioita on huomattavasti yleistetty tai osin liioiteltu.

Suomen pintageologia 1:1 000 000 OneGeology – Europe (suomen_pintageologia_1m)

Suomen pintageologiakartta tehtiin OneGeology Europe –projektia varten digitoimalla Suomen maaperäkartta 1:1 000 000 vuodelta 1993 ja liittämällä siihen aineistoa Fennoskandian kilven kartasta (Geological map of the Fennoscandian Shield) 1:2 000 000 vuodelta 2001 niihin kohtiin, joissa maaperäkartassa oli merkittynä kalliopaljastuma-alue. OneGeology Europe -projektin tavoitteena on luoda Euroopan kattava harmonisoitu geologinen digitaalikartta-aineisto. Suomen pintageologiakartta-aineisto sisältää maaperä- ja kallioperäyksiköt alueina sekä Fennoskandian kilven kartan impaktikraatterit alueina ja tektoniikan viivoina. Aineisto on luokiteltu uudelleen OneGeology Europe aineistomäärittelyohjeiden mukaisesti. Viimeaikaisten radiometristen ikämääritysten perusteella karttatietokannassa olevaa kivilajiaineistoa on muokattu ja ryhmitelty uudelleen 2009-2010 yhdessä Ruotsin ja Norjan geologisten tutkimuslaitosten kanssa OneGeology Europe -projektin tarpeisiin. Kartta-aineiston käyttömittakaava on 1:1 000 000. Aineisto soveltuu käytettäväksi yleistarkasteluun ja siitä näkyy pienessä mittakaavassa Suomen maanpinnalla olevat geologiset yksiköt (maannos poistettuna).

Kallioperä 1:200 000 (kalliopera_200k)

1:200 000 mittakaavainen digitaalinen kallioperäkartta-aineisto on yhtenäinen koko Suomen kattava vektorimuotoinen kallioperäkarttakanta, joka on tehty DigiKP -aineistoa yleistämällä. Aineisto koostuu kivilaji/yksikköpolygonitasosta ja viivamaisista tasoista, joissa esitetään siirroksia, muotoviivoja ja juonia. Kantaan kuuluu myös polygonitasona esitettävä lähtöaineistoindeksi ja aineiston laatuluokitus. Aineisto on mittakaavassa 1:200 000, mikä tarkoittaa sitä, että valtaosaa DigiKP -aineistosta on yleistetty vastaamaan 1:200 000 mittakaavaista tuotetta. Niitä DigiKp:n alueita, joiden lähtöaineistotaso on suurempi kuin 1:200 000, ei ole yleistetty. Aineisto on tuotettu vuoden 2009 aikana DigiKP:n 1.0 versiosta. Kivilaji/yksikköpolygonitaso sisältää ominaisuustietona Suomen kallioperän yksikkötietojärjestelmän (Finstrati) mukaiset yksikkökoodit, aikakausitiedot sekä litologiset koodit. Viivatasoilla on omat hierarkiset luokituksensa. 1:200 000 mittakaavainen digitaalinen kallioperäkartta-aineisto (DigiKp200) ja siihen liittyvä yksikkötietojärjestelmä soveltuvat käytettäväksi yleismittakaavaiseen (keskimittakaavainen) kallioperätiedon tarkasteluun, kallioperän ja sen mineraalisten raaka-ainevarojen kartoitukseen ja tutkimukseen sekä yksikkökohtaisen referenssitiedon hakemiseen. Kartta-aineiston käyttömittakaava on 1:200 000. Kallioperän 1:200 000 kuvaustekniikka on luokiteltu kivilajinimittäin.

Maaperä 1:200 000 (maalajit) (maapera_200k_maalajit)

1:200 000 maaperän digitaalinen aineisto sisältää vuosien 2002-2009 aikana tuotettua aineistoa koko Suomen alueelta. Aineistoa voidaan käyttää seutusuunnittelussa, maanpuolustuksessa, maannoskartoituksessa (EU) ja erilaisissa alueellisissa yhteistyökartoituksissa. Kartoitusmittakaava on ollut 1:50 000 – 1:200 000. Keskimittakaavaisen aineiston muodostamiseen on käytetty yleistettyä 1:20 000, 1:50 000 ja 1:100 000 maaperän peruskarttaa, ja 1:200 000 mittakaavaista uustuotantoa, joka perustuu tulkintaan ja maastokartoitukseen. Maalajikuvion minimikoko on yleensä noin 6 ha, poikkeuksena jäätikköjokimuodostumat, reunamoreenimuodostumat ja kumpumoreenit, joita kuvataan aineistossa 2 ha pinta-alaa suuremmat alueet. Peittävä turvekerrostuma on kuvattu uustuotannossa soistumana (0-0,3 m turvetta), ohuena turpeena (0,3 – 0,6 m turvetta) ja paksuna turpeena (yli 0,6 m turvetta). Soistumat, kivikot ja avokalliot on lisätty uustuotantoon Maanmittauslaitoksen maastotietokannan vastaavista kuvioista yleistämällä. Uustuotannon yhteydessä on kerätty maastohavaintoja maapeitteen paksuudesta ja kerrosjärjestyksestä 1 metrin syvyydessä sekä kalliopaljastumista. Maaperä 1:200 000 aineisto soveltuu käytettäväksi yleismittakaavaisessa (keskimittakaavainen) maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen kartoituksessa ja inventoinnissa, ympäristönhoidossa, maa- ja metsätaloudessa sekä opetuksessa ja tieteellisessä ja soveltavassa tutkimuksessa. Kartta-aineiston käyttömittakaava on 1:100 000–1:250 000. Maaperän 1:200 000 kuvaustekniikka on luokiteltu pohjamaa alle 1 m mukaan.

Tutkitut turvealueet (tutkitut_turvealueet)

Valtakunnan turvevarojen kokonaiskartoitukseen liittyvä aineisto, joka sisältää painopistealueittain turvetuotannon kannalta tärkeimmät yli 20 hehtaarin laajuiset suot ja tarpeen mukaan pienempiäkin alueita vuodesta 1975 lähtien. Aineisto sisältää suokohtaisesti tiedot suotyypeistä, turvelajeista, turvevaroista, turpeen fysikaalisista ominaisuuksista, turvetuotantoon soveltuvista soista, turpeen laadusta ja määrästä sekä hyödynnettävistä turvevaroista. Nämä tiedot julkaistaan kuntakohtaisissa turvetutkimusraporteissa, joissa esitetään yleistiedot jokaisesta tutkitusta suosta sekä niiden soveltuvuudesta mm. energia-, kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon sekä suojelutarkoituksiin. Vanhimmat turvetutkimukset liittyvät soiden luonnonhistoriallisiin selvityksiin ja maaperän geologiseen kartoitukseen. Nykyisin valtakunnan turvevarojen kartoitusta tehdään energiaturvevarojen kartoittamiseksi, sekä muuhun turpeen käyttöön liittyvien raaka-aineiden paikantamiseksi. Kartoituksessa tulevat ilmi myös soiden luontoarvot. Turpeen käyttömuotoja ovat mm. kasvu-, ympäristö-, viherrakentamis-, öljynpoisto-, kuivike-, eriste-, suodatin-, tekstiili- ja hoitoturve. Kartoitusten tärkeäksi tehtäväksi on tullut tiedon tuottaminen soista maankäytön suunnittelun pohjaksi kaavoituksiin, suojeluohjelmiin ja rakentamiseen.

Metallogeeniset vyöhykkeet (metallogeeniset_vyohykkeet)

Suomen metallogeeninen kartta

Kallioperäkairaukset (kallioperakairaukset)

Kallioperän syväkairaukset sisältää paikkatiedot yli 26 000 syväkairausreikään. Kairausaineistoa on tuotettu Geologian tutkimuskeskuksen ja Outokumpu Oy:n kallioperä- ja raaka-ainekartoituksen yhteydessä 1920-luvulta lähtien.

Kallioperän isotooppiaineisto (kallioperan_isotooppiaineisto)

Suomen kallioperän isotooppitietokanta perustuu julkaistuun aineistoon, etupäässä Geologian tutkimuskeskuksen tuottamiin zirkonin U-Pb määrityksiin. Tietokanta sisältää sijaintitiedon, kivilajityypin, määritysmenetelmän, analysoidun mineraalin, ikätiedon, kommentit ja viitetiedot. Tietokannan on koonnut Geologian tutkimuskeskuksen isotooppigeologian laboratoriossa Hannu Huhma ja edesmennyt Matti Vaasjoki. Lisätietoa on saatavilla osoitteessa http://en.gtk.fi/ExplorationFinland/ActiveMapExplorer/Finnagereferences_etc.htm. Tietokanta soveltuu käytettäväksi geologiseen tutkimukseen.

Kallioperähavainnot (kallioperahavainnot)

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) keskitetyissä tietovarannoissa on yhteensä yli 650 000 kallioperähavaintoa. Havaintoja on kerätty 1800–luvun lopusta lähtien. Tietojärjestelmässä havaintoja on vuodesta 1905 lähtien. Kallioperähavainnot ovat paikkatietoaineistoa, jossa tiettyyn koordinaattipisteeseen liittyy suuri määrä erilaista ominaisuustietoa. Havainto käsittää maastossa paikannetun kalliopaljastuman tai lohkareen, sekä siitä tehdyt havainnot, mittaukset ja geokemialliset analyysit. Havainnon kohteena voi paljastuman tai lohkareen lisäksi olla myös paljastumaryhmä, lohkareikko, rakka, kallioprofiili, tutkimusoja, kallioleikkaus tai louhos. Yleisimmät havainnoidut tiedot ovat paljastuman kivilajit ja niiden paljoussuhteet, kivessä esiintyvät rakenteet sekä tektoniset mittaukset. Kallioperähavaintoja ovat tuottaneet GTK:n omat ohjelmat; kallioperäkartoitus, malminetsintä, kiviainestutkimus, rakennuskivitutkimus ja taajamakartoitus. Havaintoja ovat tuottaneet myös Outokummun, Rautaruukin ja Lapin Malmin malminetsintä sekä yliopistojen projekteissa suoritettu kallioperäkartoitus ja malminetsintä. Eri lähteistä tulleet aineistot eivät ole yhteismitallisia, ja aineistojen laatutieto on osin puutteellista.

Lohkarehavainnot (lohkarehavainnot)

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) keskitetyissä tietovarannoissa on yhteensä yli 23 000 lohkarehavaintoa. Havaintoja on kerätty 1800–luvun lopusta lähtien. Tietojärjestelmässä havaintoja on vuodesta 1905 lähtien. Lohkarehavainnot ovat paikkatietoaineistoa, jossa tiettyyn koordinaattipisteeseen liittyy suuri määrä erilaista ominaisuustietoa. Havainto käsittää maastossa paikannetun lohkareen, sekä siitä tehdyt havainnot, mittaukset ja geokemialliset analyysit. Havainnon kohteena voi paljastuman tai lohkareen lisäksi olla myös paljastumaryhmä, lohkareikko, rakka, kallioprofiili, tutkimusoja, kallioleikkaus tai louhos. Yleisimmät havainnoidut tiedot ovat paljastuman kivilajit ja niiden paljoussuhteet, kivessä esiintyvät rakenteet sekä tektoniset mittaukset. Kallioperähavaintoja ovat tuottaneet GTK:n omat ohjelmat; kallioperäkartoitus, malminetsintä, kiviainestutkimus, rakennuskivitutkimus ja taajamakartoitus. Havaintoja ovat tuottaneet myös Outokummun, Rautaruukin ja Lapin Malmin malminetsintä sekä yliopistojen projekteissa suoritettu kallioperäkartoitus ja malminetsintä. Eri lähteistä tulleet aineistot eivät ole yhteismitallisia, ja aineistojen laatutieto on osin puutteellista.

Kalliogeokemia (kalliogeokemia)

Suomen kalliogeokemia tietokannan aineisto kuvaa pää- ja hivenalkuaineiden pitoisuuksia Suomen kallioperässä. Kaikkiaan 6544 näytteestä analysoitiin 57 alkuaineen kokonais- ja osittaispitoisuudet usealla eri menetelmällä (XRF, ICP-MS, ICP-AES, GFAAS). Näytteet otettiin geologikairalla mahdollisimman muuttumattomasta kallioperästä vuosina 1990 – 1995 ja näytetiheys vaihtelee välillä 1 näyte/30 km2 – 1 näyte/120 km2. Aineiston kemialliset analyysit suoritettiin vuosina 1992 – 2001. Analyysitulosten toistettavuus ja analyyttinen tasonvaihtelu arvioitiin 375 toistonäyteparin avulla. Pienin luotettava pitoisuus määritettiin jokaiselle alkuaineelle ja analyysimenetelmälle. Kemiallisten pitoisuuksien lisäksi tietokanta sisältää paikkatiedon ja useita geologisia määreitä jokaiselle näytteelle. Aineisto ja sen käyttöopas on julkaistu vuonna 2007 ja ne ovat saatavilla Geologian tutkimuskeskuksen internetsivujen kautta. Aineisto soveltuu käytettäväksi kohteellisissa – alueellisissa geologisissa tutkimuksissa, mm. kivien geneettisessä ja tektonisessa luokittelussa, metallikohtaisten provinssien määrittelyssä, kuoren alkuperän ja kehityksen tutkimuksessa sekä alueellisen moreenigeokemian aineiston tulkinnassa. Aineistoa voidaan käyttää myös tutkimuksissa geologian alan ulkopuolella, mm. lääketieteellisissä ja ympäristöalan tutkimuksissa. Näytepisteverkon harvuuden takia aineisto ei sovellu pinta-alaltaan pienten alueiden tutkimukseen.

Suuralueellinen geokemia, moreeni (suuralueellinen_geokemia_moreeni)

Suuralueellinen moreenigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa 37 alkuaineen pitoisuuksia muuttumattomassa pohjamoreenissa. Näytteet on otettu muuttumattomasta moreenista (C-horisontti) pohjavesipinnan alta noin 70 cm syvyydeltä (vaihteluväli 50 cm – 200 cm) vuonna 1983 tiheydellä 1 näyte / 300 km2. Aineisto kattaa koko Suomen, kokonaisnäytemäärä on 1056. Näytteet ovat kenttäyhdistelmänäytteitä. Aineistoon talletetut laskennalliset näytepisteen koordinaatit on laskettu 5 osanäytteen koordinaattien painopisteestä. Osanäytteet on kerätty 300 m x 1000 m laajuiselta suorakaiteen muotoiselta alueelta. Pohjois-Suomessa näytteet on saatu yhdistämällä aikaisemmin Pohjoiskalotti-projektin yhteydessä otettuja näytteitä. Näytteistä on seulottu analyysiin alle 0,06 mm raekokolajite. Näytteistä on analysoitu alkuaineiden kokonaispitoisuuksia ja kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Kokonaispitoisuus on määritetty joko neutroniaktivointianalyysillä (menetelmäkoodi 900N) tai vahvalla happouuttosarjalla (menetelmä 312P). Kuningasvesiliukoisten analyysien koodi on 511P. Kulta ja palladium on määritetty liekittömällä atomiabsorptioon perustuvalla analyysimenetelmällä (519U). Rikkipitoisuus on määritetty Leco-analysaattorilla (810L). Etelä- ja Väli-Suomen näytteistä on määritetty myös alle 2 mm raekokolajitteen kokonaispitoisuudet (312P) ja kuningasvesiliukoiset pitoisuudet (511P). Suuralueelliseen moreenigeokemialliseen kartoitusaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus oli valtakunnallinen geokemiallinen yleiskartoitus ja malminetsintä. Muita käyttötapoja ovat esimerkiksi maaperän taustapitoisuusarvio, metsämaan ravinnepitoisuusarviot, maaperän emäskationien puskurikapasiteetin arviointi ja rapautumisnopeusarviot.

Suuralueellinen geokemia, purosedimentti (suuralueellinen_geokemia_purosedimentti)

Suuralueellinen purosedimenttigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa pienten latvapurojen orgaanisen purosedimentin alkuaineiden pitoisuuksia. Näytteet on otettu pienistä latvapuroista (valuma-alue alle 30 km2) loppukesällä 1990. Näytteenotto on toistettu noin joka neljännessä pisteessä vuosina 1995, 2000 ja 2006. Näytemäärät olivat vuonna 1990 1162 (tiheys 1 näyte / 300 km2), vuonna 1995 286, vuonna 2000 286 ja vuonna 2006 249 kappaletta. Aineisto kattaa koko Suomen. Samaan aikaan on otettu myös purovesinäytteitä. Näytteiden otto, käsittely ja analytiikka on kuvattu Suomen geokemian atlaksen 3. osan (Lahermo ym. 1996) sivuilla 27 - 30. Kenttähavainnot, koordinaatit ja näytteestä määritetyt alkuainepitoisuudet on yhdistetty tietokannaksi, jonka kukin tietue kuvaa yhtä näytepistettä. Kunkin näytteenottovuoden tiedot on talletettu eri tauluihin. Analyysimenetelmään viitataan nelimerkkisellä menetelmäkoodilla. Koodit ovat seuraavat: 503H = elohopeamääritys kylmähöyrymenetelmällä, 503P = uutto typpihappouutolla mikroaaltouunissa, mittaus ICP-AES:llä, 503M = uutto typpihappouutolla mikroaaltouunissa, mittaus ICP-MS:llä ja 820L = hiili, vety ja typpi LECO-analysaattorilla. Alkuainepitoisuustietoon kuuluu numeerinen pitoisuusarvo yksikössä mg/kg (eli ppm) ja mahdollinen tarkistusmerkki. Pitoisuus on talletettu muuttujaan, jonka nimi koostuu alkuaineen kemiallisesta merkistä ja analyysimenetelmän koodista. Esimerkiksi AS_503M on arseenin (As) pitoisuus, joka on määritetty ICP-MS-menetelmällä (503M). Sitä seuraava muuttuja on tarkistusmerkki, esimerkiksi AS_503MT. Jos lukuarvoa seuraava tarkistusmerkki on ’%26gt;’ tai ’%26lt;’, niin pitoisuuskenttään talletettu lukuarvo on kemiallisen analyysimenetelmän määritysraja ja todellinen pitoisuus on tätä arvoa pienempi. Jos tarkistusmerkki on huutomerkki (!), analyysitulos on pienempi kuin analyysimenetelmän määritysraja, mutta tietokantaan on talletettu mittauslaitteen (epäluotettava) mittaustulos. Jos tarkistusmerkki on ’x’, tieto puuttuu. Suuralueellisen purosedimenttigeokemiallisen kartoitusaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus oli valtakunnallinen geokemiallinen yleiskartoitus ja ympäristön tilan perusarviointi. Muita käyttötapoja ovat esimerkiksi ympäristön tilan muutosten arviointi ja purosedimenttien taustapitoisuuksien määrittäminen.

Suuralueellinen geokemia, purovesi (suuralueellinen_geokemia_purovesi)

Suuralueellinen purovesigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa pienten latvapurojen veden fysikaalisia ominaisuuksia ja alkuaineiden pitoisuuksia. Näytteet on otettu pienistä latvapuroista (valuma-alue alle 30 km2) loppukesällä 1990. Näytteenotto on toistettu noin joka neljännessä pisteessä vuosina 1995, 2000 ja 2006. Näytemäärät olivat vuonna 1990 1162 (tiheys 1 näyte / 300 km2), vuonna 1995 286, vuonna 2000 286 ja vuonna 2006 249 kappaletta. Aineisto kattaa koko Suomen. Näytteiden otto, käsittely ja analytiikka on kuvattu Suomen geokemian atlaksen 3. osan (Lahermo ym. 1996) sivuilla 27 - 30. Kenttähavainnot, koordinaatit ja vesinäytteestä määritetyt fysikaaliset ominaisuudet ja alkuainepitoisuudet on yhdistetty tietokannaksi, jonka kukin tietue kuvaa yhtä näytepistettä. Kunkin näytteenottovuoden tiedot on talletettu eri tauluihin. Analyysimenetelmään viitataan nelimerkkisellä menetelmäkoodilla. Koodit ovat seuraavat: 143I = pH:n tai sähkönjohtavuuden määritys potentiometrisesti, 143R = anionien määritys ionikromatografilla, 143C = fosfaatin määritys spektrofotometrisesti, 140M = liuenneiden alkuaineiden määritys vesinäytteestä ICP-MS-menetelmällä ja 140P = liuenneiden alkuaineiden määritys vesinäytteestä ICP-AES-menetelmällä. Alkuainepitoisuustietoon kuuluu numeerinen pitoisuusarvo yksikössä mg/L (eli ppm) tai µg/L (eli ppb) ja mahdollinen tarkistusmerkki. Sähkönjohtavuuden yksikkö on mS/m (25oC). Alkaliteetin yksikkö on mmol/L. Väriluvun yksikkö on mg Pt/L. KMnO4-luvun yksikkö on mg/L. Pitoisuus on talletettu muuttujaan, jonka nimi koostuu alkuaineen kemiallisesta merkistä ja analyysimenetelmän koodista sekä yksikkö ppm tai ppb. Esimerkiksi AS_140M_PPB on arseenin (As) pitoisuus, joka on määritetty ICP-MS-menetelmällä (140M) ja talletettu yksikössä µg/L eli ppb. Sitä seuraava muuttuja on tarkistusmerkki, esimerkiksi AS_140MT. Jos lukuarvoa seuraava tarkistusmerkki on ’%26gt;’ tai ’%26lt;’, niin pitoisuuskenttään talletettu lukuarvo on kemiallisen analyysimenetelmän määritysraja ja todellinen pitoisuus on tätä arvoa pienempi. Jos tarkistusmerkki on huutomerkki (!), analyysitulos on pienempi kuin analyysimenetelmän määritysraja, mutta tietokantaan on talletettu mittauslaitteen (epäluotettava) mittaustulos. Jos tarkistusmerkki on ’x’, tieto puuttuu. Suuralueellisen purovesigeokemiallisen kartoitusaineiston alkuperäinen käyttötarkoitus oli valtakunnallinen geokemiallinen yleiskartoitus ja ympäristön tilan perusarviointi. Muita käyttötapoja ovat esimerkiksi ympäristön tilan muutosten arviointi ja pintaveden taustapitoisuuksien määrittäminen vesipuitedirektiivin mukaisessa valuma-alueiden kemiallisen tilan arvioinnissa.

There are currently no notifications for the service, click the feed icon to subscribe.