WMS

groundwater_recharge_potential_1981_2010.tif (groundwater_recharge_potential_1981_2010.tif)

br_rock_description (br_rock_description)

Kallioperähavaintotiedot-tuote pohjautuu Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) kallioperähavaintoaineiston tietokantaan (KP.Bedrock_FDS). Tuotteeseen on koottu GTK:n kallioperän kartoitusaineistoa sekä muista organisaatioista saatua kallioperähavaintoaineistoa. Kallioperähavaintotiedot sisältävät havaintokohteen yleistiedot, paljastuman kivilajit ja niiden paljoussuhteet, kivessä esiintyvät rakenteet sekä tektoniset mittaukset. Havainnon kohteena voi olla paljastuman lisäksi myös paljastumaryhmä, rakka, kallioprofiili, tutkimusoja, kallioleikkaus tai louhos. Lohkareikot ja lohkarehavainnot ovat erillisessä Lohkarehavainnot -tuotteessa. Geologian tutkimuskeskuksen kallioperähavaintojen tietoja on kerätty 1800-luvun lopusta lähtien. Tietojärjestelmässä havaintotietoja on vuodesta 1905 lähtien. Kallioperähavaintotiedot ovat paikkatietoaineistoa, jossa tiettyyn koordinaattipisteeseen liittyy suuri määrä erilaista ominaisuustietoa. Havainto käsittää maastossa paikannetun kalliopaljastuman sekä siitä tehdyt havainnot ja mittaukset sekä geokemialliset analyysit ja petrofysikaaliset laboratoriomittaukset. Kallioperähavaintoja ovat tuottaneet GTK:n omat ohjelmat: kallioperäkartoitus, malminetsintä, kiviainestutkimus, rakennuskivitutkimus ja taajamakartoitus. Lisäksi havaintoja ovat tuottaneet myös Outokummun, Otanmäki Oy:n, Rautaruukin ja Lapin Malmin malminetsintä sekä yliopistojen projekteissa suoritettu kallioperäkartoitus ja malminetsintä. Eri lähteistä tulleet aineistot eivät ole yhteismitallisia ja aineistojen laatutieto on osin puutteellista, esim. joillakin pisteillä on tuotteessa perustiedot (kp_havainto/br_observation) ja tektonisia mittauksia (esim. kp_viivasuure/br_linear_structure), mutta ei kivilajitietoa (kp_kivilajihavainto/br_rock_observation). Muista lähteistä tulleiden kallioperähavaintotietojen lyhenteet eivät ole sellaisenaan olleet yhteensopivia GTK:n käyttämien kanssa. Tästä johtuen tuotteessa on useita attribuuttikenttiä lyhenteille ja niiden arvoille. Tuotteen atribuuttikenttien nimet ovat englanniksi ja sisältö on pääosin suomeksi. Tuotteen tasot () pohjautuvat GTK:n kallioperähavaintoaineiston paikkatietoihin []: kallioperähavainnon tiedot (kp_havainto/br_observation) [KP.Bedrock_observation], havaintoalueen ulkorajat (kp_havaintoalue/br_observation_area) [KP.Observation_area], havaintokohteen kivilajialueiden tiedot (kp_kivilajialue/br_rock_type_area) [KP.Rock_type_polygon], havaintokohteen kivilajeihin liittyvät tiedot ja havainnot (kp_kivilajihavainto/br_rock_observation) [KP.Rock_observation_point], havaintokohteen näytetiedot ns.palanäytteet (kp_palanayte/br_sample) [KP.Sample], tiedot havaintokohteesta mitautuista viiva- ja tasosuureista (kp_viivasuure/br_linear_structure, kp_tasosuure/br_planar_structure, kp_top/br_top) [KP.Tectonic_measurement], tiedot havaintokohteesta mitatusta rakoilusta (kp_paarakosuunta/br_joint_set) [KP.Joint_set], havaintokohteen juonien tiedot (kp_juoni/br_dyke) [KP.Dyke_line]. Seuraaviin tasoihin on yhdistetty havaintokohteeseen liittyvistä alitauluista muita tietoja: geokemiallisten analyysien tulokset (kp_geokemian_analyysi/br_analysis), petrofysikaalisten mittausten tulokset (kp_petrofysiikka/br_petrophysics), mineraalitiedot (kp_mineraalitieto/br_mineral), kivilajeihin ja mineraaleihin liittyvät malmiutumiset ja muuttumiset (kp_malmiutuminen_muuttuminen/br_mineralisation_alteration), osakivilajit (kp_osakivilaji/br_sub_rocktype), rakenteet ja tektoniset suureet (kp_kivilajirakenne/ br_structure_texture) ja tektoniset mittaukset (kp_akselitaso/ br_axial_plane, kp_kontakti/ br_contact, kp_poimutuksen_haarniskapinta/br_enveloping_surface, kp_siirros/br_fault, kp_poimuakseli/br_fold_axis, kp_liuskeisuus/br_foliation, kp_rako/br_joint, kp_kerroksellisuus/ br_layering, kp_viivaus/br_lineation, kp_pienjuoni/br_vein). Kallioperähavaintotiedot-aineistolle on tehty koordinaatistomuunnos tammikuussa 2014. Muunnos kartastokoordinaattijärjestelmän yhtenäiskoordinaatistosta ETRS-TM35FIN-koordinaatistoon on tehty kolmioittaista affiinista muunnosta käyttäen. / The bedrock observation data is based on the bedrock observation database (KP.Bedrock_FDS) of Geological Survey of Finland (GTK). The product comprises GTK’s bedrock mapping data, as well as bedrock observation data received from other organisations. The most usual data noted are the lithologies in the outcrop and their relative abundances, the structures that occur in the rock and tectonic measurements. At the observation site, there may be a single outcrop, an outcrop group, frost-shattered bedrock, a rock profile, an investigation trench and a rock-cutting or quarry. Single boulders and littoral boulder fields are available in a separate Boulder observation product. The bedrock observations have been gathered since the end of 19th century into the centralised data storage facilities of the Geological Survey of Finland. The GTK´s data system contains observations from 1905. Bedrock observation data is spatial data, in which a large amount of attribute information are associated with a certain coordinate point. An observation consists of a rock outcrop located and positioned in the field, observations and measurements made as well as geochemical analyses and petrophysical laboratory measurements performed. The bedrock observations are produced in the GTK's own programmes: bedrock mapping, ore exploration, rock and mineral aggregate studies, dimension stone investigations (natural stone research) and urban mapping. The exploration activities of Outokumpu Oy, Otanmäki Oy, Rautaruuki Oy and Lapin Malmi Oy have also produced observations as well as similar ore investigations and bedrock mapping in projects carried out by various universities. The data sets from different sources are not commensurable and information on the quality of the data is partly lacking for example, some bedrock observation point has a basic information (br_observation) and tectonic measurements (e.g. br_linear_structure), but there is no information of lithologies (br_rock_observation). Abbreviations for bedrock observation data from other sources are not compatible with GTK's abbreviations. Therefore, the product has several attribute fields for value lists. The product has layers () that are based on the spatial data of the bedrock observation database of GTK []: bedrock observations (br_observation) [KP.Bedrock_observation], external borders for bedrock or observations (br_observation_area) [KP.Observation_area], lithological area at the observation site (br_rock_type_area) [KP.Rock_type_polygon], information and observations relating to the lithologies at the observation site (br_rock_observation). [KP.Rock_observation_point], data on samples taken from the observation site (br_sample) [KP.Sample], information on linear and planar structural parameters measured at the observation site (br_linear_structure, br_planar_structure) [KP.Tectonic_measurement], data on the jointing measured at the observation site (br_joint_set) [KP.Joint_set] and dykes and related information at the observation site (br_dyke) [KP.Dyke_line]. The following layers are combined with additional information about the sub-tables associated with the bedrock observation: geochemical analyses (br_analysis) and petrophysical laboratory measurements (br_petrophysics) of the samples taken from the observation site, mineral information at the observation site (br_mineral), alteration information on mineralisation at the observation site (br_mineralisation_alteration), information on sub rocktypes at the observation site (br_sub_rocktype), information on structure and texture parameters measured at the observation site (br_structure_texture) and tectonic measurements (br_axial_plane, br_contact, br_enveloping_surface, br_fault, br_fold_axis, br_foliation, br_joint, br_layering, br_lineation, br_vein). A coordinate system transformation was performed on the bedrock observation data in January 2014. The conversion for the common map coordinate system to the ETRS-TM35FIN coordinate system was performed using an affine transformation of triangles.

br_sample_petrophysical_measurements (br_sample_petrophysical_measurements)

br_sample (br_sample)

br_observation (br_observation)

soiden_ja_turvemaiden_ravinteisuustaso_ojitettu.tif (soiden_ja_turvemaiden_ravinteisuustaso_ojitettu.tif)

suotyypit_ja_turvekankaat_ojitettu.tif (suotyypit_ja_turvekankaat_ojitettu.tif)

black_shale (black_shale)

geoterminen_energiapotentiaali_keskisyva_2km.tif (geoterminen_energiapotentiaali_keskisyva_2km.tif)

Hyperspectral drill core image data (Hyperspectral_drill_core_image_data1982)

Bedrock drilling (Bedrock_drilling12716)

lineament_500k_magnetic (lineament_500k_magnetic)

lineament_500k_integrated (lineament_500k_integrated)

meri_riutta (meri_riutta)

meri_hiekkasarkka (meri_hiekkasarkka)

groundwater_vulnerability.tif (groundwater_vulnerability.tif)

Pohjaveden haavoittuvuustiedot tuotettiin Euroopan GeoERA Hover WP7 -hankkeessa (2017-2021): Harmonized vulnerability to pollution mapping of the aquifer, Finland Pilot Area. Standardisoitu DRASTIC-haavoittuvuusanalyysi on tarkoitettu pohjavesimuodostuman luontaisista geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista aiheutuvan pohjaveden pilaantumispotentiaalin yleispiirteiseen tarkasteluun. Menetelmä huomioi hydrogeologiset parametrit, jotka vaikuttavat maanpinnalta pohjaveteen kulkeutuvan veden liikkumisen maaperässä vertikaalisesti. DRASTIC-menetelmässä pohjavesimuodostuman haavoittuvuus arvioidaan seitsemän hydrogeologisen parametrin perusteella: D-pohjaveden etäisyys maanpinnasta (Depth to water), R-muodostuvan pohjaveden määrä (net Recharge), A-maalaji pohjavesivyöhykkeessä (Aquifer media), S-maankäyttö ja pintamaa (Soil media), T-maanpinnan kaltevuus (Topography/Slope), I-maalaji vajovesi- eli vadoosivyöhykkeessä (Impact of the vadose zone) ja C-hydraulinen vedenjohtavuus pohjavesivyöhykkeessä (hydraulic Conductivity). Analyysissä parametrit luokitellaan ja niille annetaan painoarvo perusten niiden merkittävyyteen pohjaveden haavoittuvuusherkkyyden kannalta. DRASTIC-haavoittuvuusanalyysin lopputuloksena pohjavesimuodostuma jakautuu DRASTIC-indeksin mukaisiin osa-alueisiin, jotka voivat saada lukuarvoja välillä 23–230. Nämä lukuarvot jaetaan haavoittuvuusluokkiin, joiden perusteella laaditaan pohjavesimuodostuman haavoittuvuusanalyysikartta. Näin voidaan tunnistaa yksittäisen pohjavesialueen haavoittuvimmat alueet. Tässä hankkeessa haavoittuvuus jaettiin viiteen haavoittuvuuspotentiaalia kuvaavaan luokkaan: erittäin alhainen (185). Rasterin lopullinen resoluutio on 200 m. / The groundwater vulnerability index data was produced during the European GeoERA Hover WP7 project (2017-2021): Harmonized vulnerability to pollution mapping of the aquifer, Finland Pilot Area. The vulnerability assessment was done using the standardized DRASTIC method which enables a description of the groundwater pollution potential caused by the hydrogeological setting of the aquifer. The method considers hydrogeological parameters that affect the vertical movement of water from the ground surface to the groundwater. A DRASTIC groundwater vulnerability index was calculated based on 7 hydrogeological parameters: D-Depth to groundwater level (thickness of the unsaturated, vadose zone; a distance from the ground surface to the groundwater level of the aquifer); R-Recharge (the amount of water that infiltrates the ground surface and reaches the aquifer); A-Aquifer media (soil medium in the saturated, groundwater zone); S-Soil media (land use and uppermost soil layer); T-Topography (slope of the land surface); I-Impact of the vadose zone (soil medium in the unsaturated, vadose zone); and C-Hydraulic conductivity (hydraulic conductivity of the saturated, groundwater zone). These parameters are classified, and a weight factor is assigned based on the parameter’s importance related to groundwater vulnerability. As a result, aquifers can be classified into categories that qualitatively describe their vulnerability. This so-called DRASTIC index can obtain numerical values between 23 and 230. These numerical values are divided into vulnerability categories. This classification enables the identification of the most vulnerable areas of an aquifer. In this project, vulnerability was divided into five categories describing vulnerability potential: very low (185). The resolution of the final raster is 200 m.

sedimenttikaikuluotain (sedimenttikaikuluotain)

viistokaikuluotain (viistokaikuluotain)

merenpohjan_luotauslinjat (merenpohjan_luotauslinjat19456)

aeroradiometric_low_altitude_survey_uranium _map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_uranium__map_of_finland_kkj3.ecw10535)

aeroradiometric_low_altitude_survey_thorium_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_thorium_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroradiometric_low_altitude_survey_potassium_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_potassium_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_quadrature_component_map_of_finland_kkj3_pseudocolor.ecw (aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_quadrature_component_map_of_finland_kkj3_pseudocolor.ecw)

aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_apparent_resistivity_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_apparent_resistivity_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroelectromagnetic_real_component_epsg3067.ecw (aeroelectromagnetic_real_component_epsg3067.ecw)

aeroelectromagnetic_apparent_resistivity_epsg3067.img (aeroelectromagnetic_apparent_resistivity_epsg3067.img)

aeroradiometric_uranium_epsg3067.ecw (aeroradiometric_uranium_epsg3067.ecw)

aeroradiometric_thorium_epsg3067.ecw (aeroradiometric_thorium_epsg3067.ecw)

aeroradiometric_potassium_epsg3067.ecw (aeroradiometric_potassium_epsg3067.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_vihanti_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_vihanti_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_vampula_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_vampula_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tulppio_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tulppio_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tipasjarvi_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tipasjarvi_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_petajaselka_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_petajaselka_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_levijoki_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_levijoki_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kolvakero_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kolvakero_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kaustinen_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kaustinen_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_humppila_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_humppila_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_vampula_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_vampula_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tulppio_kkj4_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tulppio_kkj4_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tipasjarvi_kkj4_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tipasjarvi_kkj4_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_petajaselka_kkj3_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_petajaselka_kkj3_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_levijoki_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_levijoki_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kolvakero_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kolvakero_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kaustinen_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kaustinen_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_humppila_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_humppila_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeoph_koillismaa (detailed_aerogeoph_koillismaa)

detailed_aerogeoph_priceindex (detailed_aerogeoph_priceindex)

bouguer_anomaly_map_of_finland.ecw (bouguer_anomaly_map_of_finland.ecw)

gbr1m_lithology (gbr1m_lithology)

br5m_lithological_areas (br5m_lithological_areas)

FI_GTK_1M_Surface_Lithology (FI_GTK_1M_Surface_Lithology)

br_met1m_isograd_peak (br_met1m_isograd_peak)

Metamorfoosi 1:1 000 000 on yhtenäinen koko Suomen kattava aineisto. Aineistossa esitetään kallioperän metamorfoosi useassa erillisessä vaiheessa, ennen lämpötilamaksimia eli huippua (prepeak), huippu (peak), huipun jälkeinen päällemerkintä (overprint) ja toinen huipun jälkeinen päällemerkintä (oveprint2). Näissä tasoissa on identtiset attribuuttitiedot, jotka kuvaavat metamorfoosia. Jokainen ajallinen taso koostuu reunaviiva- ja pistetasoista sekä näistä muodostuneista aluetasosta. Pistetason attribuuttitieto siirtyy aluetasolle. Viivatasoilla esitetään metamorfoosiasteen muutoksia: isograadeja, postmetamorfisia siirroksia ja ikädiskordansseja. Alue- ja pistetasot sisältävät ominaisuustietona metamorfoosiasteen koodit, joita ovat metamorfoosityyppi, suhteellinen ikä, intensiteetti, P/T-suhde, CGI-luokka, fasies, alafasies ja sille tyypilliset mineraaliseurueet, migmatiittityyppi ja metamorfoosin aikaväli. Viivatasoilla on omat hierarkkiset luokituksensa, joilla kuvataan metamorfoosiasteen muutoksen tyypit. Nuorimmilta syväkivilajien alueilta ei ole määritetty metamorfoosiastetta. Aineisto on mittakaavassa 1:1 000 000 ETRS-TM35FIN -koordinaatistossa. / Metamorphism 1:1 000 000 is a unified dataset covering the whole Finland. The dataset consists of several layers representing temporally different metamorphic stages which are prepeak, peak (temperature maximum), overprint and second overprint, all is a same feature dataset. Each temporal stage contains identical attribute information which describes the metamorphism. Each temporal layers contain metamorphic line and point layers as well as polygon layer. The attribute information from the label layer are relocated to the polygon layer. The boundary layers represent the changes in metamorphic grade: isograds, postmetamorphic shear zones and temporal unconformities. The metamorphic polygon layers as well as point layers include metamorphic coding which includes the type of metamorphism, relative age, intensity, P/T ratio, CGI class, metamorphic facies, subfacies and its typical mineral assemblages, migmatite type and age limits. The line layers have their own hierarchical classification which is used to describe the type of change in the metamorphic grade. Metamorphism cannot be determined from regionally youngest rocks. The data are at 1:1 000 000 scale in ETRS-TM35FIN projection.

br1m_lithological_unit (br1m_lithological_unit)

br_lithological_unit (br_lithological_unit)

br100k_structural_stage (br100k_structural_stage)

fen_metallogenic_area_euref (fen_metallogenic_area_euref)

mp1m_kerrostuma_muodostuma (mp1m_kerrostuma_muodostuma)

mp200k_maalajit (mp200k_maalajit)

mp100k_kattavuus (mp100k_kattavuus)

mp20k_maalajit (mp20k_maalajit)

maapera_20_50k_kattavuus (maapera_20_50k_kattavuus)

mappedfeature_geomorphologicfeature_superficial_deposits_of_finland_1m (mappedfeature_geomorphologicfeature_superficial_deposits_of_finland_1m)

seabed_substrate_eu_coastline_eea (seabed_substrate_eu_coastline_eea)

sbss1m_seasubstr_eu_index (sbss1m_seasubstr_eu_index)

sbss250k_seasubstr_eu_index (sbss250k_seasubstr_eu_index)

sbss250k_seabed_substrate (sbss250k_seabed_substrate)

merigeol_profiili_kattavuus (merigeol_profiili_kattavuus)

oku_vlfr_surveys (oku_vlfr_surveys)

oku_slingram_surveys (oku_slingram_surveys)

oku_magnetic_surveys (oku_magnetic_surveys)

oku_gravimetric_surveys (oku_gravimetric_surveys)

gtk_vlf_surveys (gtk_vlf_surveys)

VLF- ja VLF-R-menetelmät kuuluvat ns. sähkömagneettisiin tasoaaltomenetelmiin ja ne perustuvat kaukaisten radioasemien lähetinkenttien hyväksikäyttöön. Radioaallot ovat matalataajuisia 10-30 kHz, mistä johtuu nimi VLF (Very Low Frequency). Radioasemat on tarkoitettu sotilaallisten tietoliikenne- ja navigointijärjestelmien ylläpitoon. Geofysikaaliset sovellukset saivat alkunsa 1960-luvun alussa, jolloin kanadansuomalainen V. Ronka kehitti ensimmäiset maastomittauksiin soveltuvat laitteet. Nykyään laitteita on useilla laitevalmistajilla, mutta vanhat Rongan ideoimat ja Geonics Ltd:n kehittämät laitteet ovat edelleen GTK:ssa pääasiallisimpina mittausvälineinä. VLF- ja VLF-R-menetelmiä käytetään maankamaran sähkönjohtavuusvaihtelujen kartoittamiseen. Käytännön sovellukset liittyvät pääasiassa malminetsintään, geologiseen kartoitukseen ja kallioperän heikkousvyöhykkeiden paikantamiseen. Maaperään liittyvissä tutkimuksissa menetelmää on käytetty saastuneiden alueiden kartoitukseen. VLF- ja VLF-R -mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50-100 metrin linjaväliä ja 10-20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. VLF-menetelmässä mitataan magneettikentän polarisaatioellipsin kallistuskulma ja elliptisyys, jotka muunnetaan reaali- ja imaginäärikomponenteiksi. VLF-R-menetelmässä mitataan magneettikentän lisäksi myös sähkökenttä. Niiden suhteesta lasketaan näennäinen ominaisvastus ja kenttien välinen vaihe-ero eli vaihekulma. Näennäinen ominaisvastus vastaa johtavan puoliavaruuden ominaisvastusta. / The VLF and VLF-R methods are electromagnetic plane-wave methods based on the utilisation of the transmitter fields of remote radio stations. The radio waves used by this method are low frequency waves, 10-30 kHz, hence the name VLF. The radio stations are used to maintain military telecommunications and navigation systems. Geophysical applications were invented in the early 1960s, when a Finnish-Canadian V. Ronka developed the first devices suitable for field measurements. Several brands commercial devices are now available, but GTK still uses devices based on Ronka’s ideas and manufactured by Geonics Ltd. The VLF and VLF-R methods are used to map the variations in the electrical conductivity of the ground. Practical applications are mostly related to ore exploration, geological surveys and locating weakness zones in the bedrock. In soil surveys, the methods have been used to locate polluted areas. VLF and VLF-R measurements have been conducted as individual profile measurements and systematic surveys. Individual profile measurements are used for reconnaissance purposes. Systematic measurements commonly used a line interval of 50-100 metres and a point interval of 10-20 metres. The direction of measurement lines have been based local geology. The measurements have been conducted in various locations in Finland mostly for ore exploration purposes. The VLF method measures the inclination angle and ellipticity of the polarisation ellipse of the magnetic field and converts these to real and imaginary components. The VLF-R method also measures the electric field in addition to the magnetic field. Their ratio is used to calculate the apparent resistivity and the phase difference of the fields, i.e. phase angle. The apparent resistivity is equivalent to the resistivity of the conducting half-space.

gtk_self_potential (gtk_self_potential)

Omapotentiaalimenetelmässä (SP, Self Potential) mitataan suoraan maankamaran luonnollisia sähköisiä potentiaalieroja. Potentiaalierot ovat seurausta tiettyihin puolijohdemineraaleihin liittyvistä sähkökemiallisista ilmiöistä sekä myös muista taustailmiöistä, kuten esim. maankamaran elektrolyyttien väkevyyseroista ja pohjaveden virtauksesta huokoisessa väliaineessa. Tausta-arvoon nähden mitatut häiriöt (anomaliat) ovat aina negatiivisia. Suuruudeltaan mineralisaatiopotentiaalit voivat olla jopa 1 000 mV anomalioita. Alueet joilla kallion pinta on pohjavesipinnan yläpuolella, ovat otollisia omapotentiaalikentän syntymiselle. Tämän vuoksi suot jossain määrin haittaavat menetelmän käyttöä. SP mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50-100 metrin linjaväliä ja 10-20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. Omapotentiaalimenetelmää voidaan käyttää malminetsinässä ja kallioperäkartoituksessa johtavien kiisu- ja grafiittimuodostumien kartoittamiseen ja luokitteluun. Hydrogeologisissa tutkimuksissa menetelmällä voidaan kairanrei’issä paikallistaa savitäytteisiä rakopintoja ja veden virtauskohtia. / The self potential (SP) method is a direct measurement of the natural differences in the electrical potential of the ground. Potential differences are the result of electrochemical phenomena associated with certain semiconducting minerals, and other background phenomena, such as differences in the concentration of certain electrolytes in the soil and the flow of ground water in a porous medium. Compared to the background value, the anomalies are always negative. Mineralisations can cause anomalies of up to 1 000 mV. Self potential fields most commonly emerges in areas where the bedrock surface is above the water table. As a result, bogs interfere with the method to some extent. SP measurements have been conducted as individual profile measurements and systematic measurements. Individual profile measurements are mostly individual tentative measurements. Systematic measurements commonly used a line interval of 50-100 metres and a point interval of 10-20 metres. The direction of measurement lines was selected on the basis of local geology. The measurements have been conducted in various locations in Finland mostly for ore exploration purposes. The self potential method can be used in ore exploration and bedrock surveys to map and classify conductive pyrite and graphite deposits. In hydrogeological surveys, the method can be used in boreholes to locate clay-filled crack surfaces and water flow areas.

gtk_mise_a_la_masse (gtk_mise_a_la_masse)

Latauspotentiaalimenetelmä on otettu käyttöön 1980-luvulla lähinnä malmitutkimuksissa johteiden koon, sijainnin ja keskinäisten suhteiden kartoitukseen tutkimuskohteilla, joilla on tehty kairauksia. Menetelmää on myös käytetty kallioperän rako- ja ruhjevyöhykkeiden kartoitukseen. Latauspotentiaali on galvaaninen menetelmä. Mittauksessa syötetään virtaa tutkittavaan johteeseen joko paljastuman tai muodostumaan kairatun reiän kautta ja kartoitetaan syntynyt potentiaalikenttä maanpinta- ja/tai reikämittauksin. Lähettimen toinen virtaa syöttävä elektrodi, nk. kaukomaadoituselektrodi, viedään yleensä usean kilometrin päähän muodostumasta. Jännite mitataan siten, että toinen jännite-elektrodi pidetään kiinteänä ja toista liikutetaan joko kairausreiässä tai maanpinnalla. Latauspotentiaalimittauksia on tehty systemaattisina maanpintamittauksina ja kairanreikäluotauksina. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 20-100 metrin linjaväliä ja 5-20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Reikäluotauksissa pisteväli on ollut noin 2-5 metriä. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. / The mise-à-la-masse method was adopted in the 1980s mostly for ore exploration to determine the size, location and relationships of conducting entities at sites where drilling has been performed. The method has also been used in the mapping of joint and fracture zones in the bedrock. The charged potential is a galvanic method. In the measurement, current is fed into the conducting body to be examined either through an outcrop or a borehole drilled into the formation, and the resulting potential field is mapped by ground and/or borehole measurements. The other current-feeding electrode of the transmitter, a so-called remote earthing electrode, is usually placed several kilometers away from the formation. The voltage is measured by keeping the other potential electrode fixed and moving the other one either in the borehole or on the ground surface. Mise-à-la-masse measurements were conducted as systematic surface measurements and borehole surveys. Systematic measurements commonly used lne spacings of 20-100 metres and station spacings from 5 to 20 metres. The direction of measurement lines was selected on the basis of local geology. In borehole probing, the station spacing is typically 2-5 metres. The measurements have been conducted in various locations in Finland mostly for ore exploration purposes.

gtk_magnetic_surveys (gtk_magnetic_surveys)

Magneettinen menetelmä on vanhin ja yleisin geofysiikan menetelmistä. Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) magneettisia mittauksia on tehty 1940-luvulta lähtien. Aluksi mittaukset tehtiin fluxgate-magnetometreillä, mutta vuonna1984 siirryttiin käyttämään yksinomaan protonimagnetometreja jotka ovat huomattavasti tarkempia instrumentteja. Cesium magnetometrejä käytetään UXO-tutkimuksissa (unexplode ordnance), joissa paikannetaan järveen tai mereen upotettuja räjähtämättömiä ammuksia. Magneettinen menetelmä on vanhin ja yleisin geofysiikan menetelmistä. Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) magneettisia mittauksia on tehty 1940-luvulta lähtien. Aluksi mittaukset tehtiin fluxgate-magnetometreillä, mutta vuonna1984 siirryttiin käyttämään yksinomaan protonimagnetometreja jotka ovat huomattavasti tarkempia instrumentteja. Cesium magnetometrejä käytetään UXO-tutkimuksissa (unexplode ordnance), joissa paikannetaan järveen tai mereen upotettuja räjähtämättömiä ammuksia. Magneettisia mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50-100 metrin linjaväliä ja 10-20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. Magneettisissa mittauksissa mitataan Maan magneettikentän aiheuttamaa magneettivuon tiheyttä tai sen jotain komponenttia, tavallisimmin totaali- tai pystykomponenttia, maan pinnalla. Magneettisten ominaisuuksien vaihtelu maankamarassa aiheuttaa paikallisia magneettisia anomalioita. Anomaliasta voidaan tulkita magnetoituman sijaintia, laajuutta, syvyyttä, asentoa ja voimakkuutta. Menetelmän etuna on hyvä erotuskyky ja syvyysulottuvuus ja siten mittauksia käytetään laajasti eri tarkoituksiin. / The magnetic method is the oldest and most widely used of the geophysical methods. The Geological Survey of Finland (GTK) has conducted magnetic measurements since the 1940s. Initially, such measurements were carried out using fluxgate magnetometers but, in 1984, GTK adopted the use of the proton magnetometer, an instrument that is considerably more precise. Cesium magnetometers are used in UXO (unexploded ordnance) exploration to locate unexploded explosives at the bottom of lakes or on the seabed. Magnetic measurements have been conducted in the form of geophysical profile and systematic measurements. Geophysical profile measurements refer to one-off operations, carried out principally with a tentative purpose. Systematic measurements commonly make with a line spacing of 50 to 100m and a sample distance of 10 to 20m, and the line direction is selected on the basis of local geology. Measurements have been carried out throughout Finland mainly for mineral exploration purposes. Magnetic surveys measure the magnetic flux density of the Earth’s magnetic field or its component(s), usually the total or vertical component, observable on the Earth's surface. The alteration of magnetic properties in the Earth's crust cause local anomalies. Interpretation of such anomalies provides information on the location, extent, depth, orientation and strength of the magnetisations in question. The advantages of this method are its high resolution and excellent downward reach, making it widely used in a variety of applications.

gtk_induced_polarization_12 (gtk_induced_polarization_12)

Indusoidun polarisaation (IP) menetelmä on ollut käytössä 1950-luvun puolivälistä lähtien. IP on galvaaninen menetelmä, jossa tutkitaan maaperän ominaisvastuksen taajuusriippuvuutta, varautuvuutta tai lähetetyn ja vastaanotetun signaalin vaihe-eroa. IP-efekti aiheutuu sähkökemiallisista ilmiöistä, jotka voidaan luokitella kahteen pääryhmään. Elektrodipolarisaation aiheuttavat elektroniset johteet, joita ovat metallit ja puolijohteet. Tausta- eli elektrolyyttipolarisaation aiheuttavat ioninvaihtokykyiset mineraalit, joita ovat mm. savimineraalit ja kloriitti. IP mittauksia voidaan tehdä joko ns. linjamittauksena käyttämällä yhtä vastaanotindipolia tai luotauksena käyttäen useampaa vastaanotindipolia. Luotauksissa informaatiota saadaan eri syvyyksiltä. IP mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50-100 metrin linjaväliä ja 10-20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. Menetelmällä soveltuu erityisesti pirotetyyppisten sulfidimineralisaatioiden tutkimiseen, joiden sähkönjohtavuus on liian alhainen sähkömagneettisille menetelmille. Mittaustuloksista lasketaan myös maankamaran näennäinen ominaisvastus. Monielektrodimittauksista (luotaukset) voidaan tulkita maapeitteen paksuutta sekä maapeitteen ja kallion sähkönjohtavuutta. / The induced polarization (IP) method has been used since the 1950s. The IP effect is caused by electrochemical phenomena that can be classified into two main groups. Electrode polarization is caused by electronic conductors, i.e. metals and semiconductors. Membrane polarization is caused by ion-exchanging minerals, such as clays and chlorite. IP measurements can be conducted by using one receiver dipole, so-called line measurement (profiling), or by using multi-receiver dipoles, so-called multi-electrode measurement (sounding). IP measurements have been conducted as individual profile measurements and systematic measurements. Individual profile measurements are mostly individual tentative measurements. Systematic measurements commonly used a line interval of 50-100 metres and a point interval of 10-20 metres. The direction of measurement lines was selected on the basis of local geology. The measurements have been conducted in various locations in Finland mostly for ore exploration purposes. IP is a galvanic method that investigates chargeability (or polarizability) in time domain, variation of characteristic resistivity by frequency (so called frequency effect), or the phase difference between the transmitted and received signal in frequency domain. The method is particularly suitable for studying disseminated sulfide minerals, since their conductivity is too low for electromagnetic methods. The measurement results serve as input for the calculation of the apparent resistivity of the ground also. Multi-electrode measurements can be used to study the thickness of soil cover and the conductivity of soil cover and bedrock.

lentogf_matala_100k_kattavuus (lentogf_matala_100k_kattavuus)

flight_lines (flight_lines)

modeled_3d_areas (modeled_3d_areas)

permissive_tract_resource (permissive_tract_resource)

Mineraaliesiintymien mahdolliset esiintymisalueet ovat alueita, joilla tietyn tyyppiset esiintymät ovat geologisesti mahdollisia. Jokaista arvioitua mineraaliesiintymätyyppiä vastaa aluerajaus, joka koostuu useasta maantieteellisestä alueesta. Jokaiseen alueeseen liittyy tieto sillä mahdollisesti olevista löytämättömistä mineraaliesiintymistä sekä näiden sisältämistä metallimääristä (tonneissa) arvioituna usealla eri todennäköisyystasolla. / Permissive tracts are areas where geology permits certain types of mineral deposits to exist. Each deposit type that has been included in the assessments has a layer that consists of several separate geographic areas. Each permissive tract contains information on the number of possibly existing mineral deposits and their metal contents in metric tons, estimated at several levels of probability.

mp_taustapit_arseeniprovinssit (mp_taustapit_arseeniprovinssit)

organic_samples_p62 (organic_samples_p62)

mineral_samples_p62 (mineral_samples_p62)

targeting_till_geochemistry (targeting_till_geochemistry)

oku_detailed_till_geochemistry (oku_detailed_till_geochemistry)

Vuosina 2003-2007 toimineen Outokumpu-GTK-tiedonsiirtoprojektin yhteydessä GTK:lle siirrettiin yhteensä 259452 Outokumpu Mining Oy:n hallussa ollutta kohteellista moreenigeokemialista näytteenottopistettä sekä näytteisiin liittyvää analyysitietoa. Aineisto on kerätty vuosina 1970-1998 Outokumpu Oy:n, Lapin Malmi Oy:n ja Rautaruukki Oy:n malminetsinnän toimesta. Geokemian aineisto siirrettiin käsittelemättömänä, koska vuonna 2006 tehdyssä alustavassa selvityksessä aineiston kunnostamistyö osoittautui liian mittavaksi, jotta se olisi voitu toteuttaa tiedonsiirtohankkeessa. Osa aineistosta luovutettiin Oracle-tietokannan tauluina, osa tiedostomuotoisina tietokantoina. GTK:ssa aineiston kunnostaminen alkoi vuonna 2009 ja päättyi 2011. Aineiston kunnostamisen yhteydessä purettiin Rautaruukki Oy:n Raahen laboratorion ascii-muotoiset analyysitiedot access-tietokantaan. Oracle-tauluissa olleet näytetiedot käytiin lävitse, korjattiin puuttellisia paikkatietoja ja poistettiin päällekkäisyydet. Näytetietoja täydennettiin tiedostomuotoisten tietokantojen tietojen perusteella. Viimeisessä vaiheessa yhdistettiin näyte- ja analyysitietoja laboratorion näytetunnuksien perusteella. Aineisto sisältää pääasiassa moreenigeokemiaa, mutta Rautaruukin luovuttama analyysiaineisto sisältää myös kalliogeokemiaa, vesigeokemiaa ja purosedimenttigeokemiaa. Näille ei tässä yhteydessä etsitty näytetietoja. Aineisto on jaettuna kahteen kokonaisuuteen. Access-kanta sisältää kaikki löydetyt analyysi- ja näytetiedot erillisinä taulukkoina. File geodatabase sisältää yhdistetyt analyysi- ja näytetiedot. Korjattuja tietoja ei ole palautettu Oracleen. Outokumpu Miningin luovuttamat Oracle-taulut löytyvät luovutuskunnossa GTK:n tietovarannosta.

almr_519u (almr_519u)

sagk_purovesi (sagk_purovesi)

Suuralueellinen purovesigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa pienten latvapurojen veden fysikaalisia ominaisuuksia ja alkuaineiden pitoisuuksia. Näytteet on otettu pienistä latvapuroista (valuma-alue alle 30 km2) loppukesällä 1990. Näytteenotto on toistettu noin joka neljännessä pisteessä vuosina 1995, 2000 ja 2006. Näytemäärät olivat vuonna 1990 1162 (tiheys 1 näyte / 300 km2), vuonna 1995 286, vuonna 2000 286 ja vuonna 2006 249 kappaletta. Aineisto kattaa koko Suomen. Näytteiden otto, käsittely ja analytiikka on kuvattu Suomen geokemian atlaksen 3. osan (Lahermo ym. 1996) sivuilla 27 - 30. Kenttähavainnot, koordinaatit ja vesinäytteestä määritetyt fysikaaliset ominaisuudet ja alkuainepitoisuudet on yhdistetty tietokannaksi, jonka kukin tietue kuvaa yhtä näytepistettä. Kunkin näytteenottovuoden tiedot on talletettu eri tauluihin. Analyysimenetelmään viitataan nelimerkkisellä menetelmäkoodilla. Koodit ovat seuraavat: 143I = pH:n tai sähkönjohtavuuden määritys potentiometrisesti 143R = anionien määritys ionikromatografilla 143C = fosfaatin määritys spektorfotometrisesti 140M = liuenneiden alkuaineiden määritys vesinäytteestä ICP-MS-menetelmällä 140P = liuenneiden alkuaineiden määritys vesinäytteestä ICP-AES-menetelmällä Alkuainepitoisuustietoon kuuluu numeerinen pitoisuusarvo yksikössä mg/L (eli ppm) tai µg/L (eli ppb) ja mahdollinen tarkistusmerkki. Sähkönjohtavuuden yksikkö on mS/m (25oC). Alkaliteetin yksikkö on mmol/L. Väriluvun yksikkö on mg Pt/L. KMnO4-luvun yksikkö on mg/L. Pitoisuus on talletettu muuttujaan, jonka nimi koostuu alkuaineen kemiallisesta merkistä ja ana-lyysimenetelmän koodista sekä yksikkö ppm tai ppb. Esimerkiksi AS_140M_PPB on arseenin (As) pitoisuus, joka on määritetty ICP-MS-menetelmällä (140M) ja talletettu yksikössä µg/L eli ppb. Sitä seuraava muuttuja on tarkistusmerkki, esimerkiksi AS_140MT. Jos lukuarvoa seuraava tarkistusmerkki on ’>’ tai ’<’, niin pitoisuuskenttään talletettu lukuarvo on kemiallisen ana-lyysimenetelmän määritysraja ja todellinen pitoisuus on tätä arvoa pienempi. Jos tarkistusmerkki on huutomerkki (!), analyysitulos on pienempi kuin analyysimenetelmän määritysraja, mutta tietokantaan on talletettu mittauslaitteen (epäluotettava) mittaustulos. Jos tarkistusmerkki on ’x’, tieto puuttuu.

sagk_moreeni (sagk_moreeni)

Suuralueellinen moreenigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa 37 alkuaineen pitoisuuksia muuttumattomassa pohjamoreenissa. Näytteet on otettu muuttumattomasta moreenista (C-horisontti) pohjavesipinnan alta noin 70 cm syvyydeltä (vaihteluväli 50 cm – 200 cm) vuonna 1983 tiheydellä 1 näyte / 300 km². Aineisto kattaa koko Suomen, kokonaisnäytemäärä on 1056. Näytteet ovat kenttäyhdistelmänäytteitä. Aineistoon talletetut laskennalliset näytepisteen koordinaatit on laskettu 5 osanäytteen koordinaattien painopisteestä. Osanäytteet on kerätty 300 m x 1000 m laajuiselta suorakaiteen muotoiselta alueelta. Pohjois-Suomessa näytteet on saatu yhdistämällä aikaisemmin Pohjoiskalotti-projektin yhteydessä otettuja näytteitä. Näytteistä on seulottu analyysiin alle 0,06 mm raekokolajite. Näytteistä on analysoitu alkuaineiden kokonaispitoisuuksia ja kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Kokonaispitoisuus on määritetty joko neutroniaktivointianalyysillä (menetelmäkoodi 900N) tai vahvalla happouuttosarjalla (menetelmä 312P). Kuningasvesiliukoisten analyysien koodi on 511P. Kulta ja palladium on määritetty liekittömällä atomiabsorptioon perustuvalla analyysimenetelmällä (519U). Rikkipitoisuus on määritetty Leco-analysaattorilla (810L). Etelä- ja Väli-Suomen näytteistä on määritetty myös alle 2 mm raekokolajitteen kokonaispitoisuudet (312P) ja kuningasvesiliukoiset pitoisuudet (511P).

national_drill_core_archive (national_drill_core_archive)

The centralised data storage facilities of the Geological Survey of Finland (GTK) contain altogether 28857 deep drill holes and boreholes to the bedrock. The drillings began in the 1920's and they still continue. The drilling data has been collected to databases since in 1989. The information of drillings which are older than this has been digitised when necessary. The deep drill holes of the bedrock are a spatial data in which the rock sample has been taken from a certain location by drilling. The data contains the information which is related to this sample site and to the core sample. The azimuth, dip and length of the drill hole vary according to the geological environment of the area. The drilling is performed based on the drilling plan drawn up by a geologist. The geologist supervises the drilling site and the realization of the plan and observes and records the information to the database. The following information is saved to the database: the information related to the positioning and location of the drilling, the information about the drilling organization, the information of the storage place of the core sample, the dip of the drill hole, the lithological information of the sample, cutting angle of the structures, the ore minerals and their appearance in the sample, mineral alteration, structure and texture, stratigraphy, core loss, analysed sample intervals and the geochemical analysis results, physical and petrophysical laboratory measurements, drill hole soundings and thin sections. In the deep drill holes the azimuth is determinated in degrees. In the full circle there are 360°. The cardinal azimuth is set to be North (000° or 360°). The hole azimuth is decided by the geologist assisted by geophysical background information and geophysicist. The objective is to get a representative sample of the bedrock units. Hole dip refers to the angle between a horizontal direction and a drilling. The hole dip in the databases of GTK is represented in degrees (°). The dip of the vertical hole is 90°. In horizontal hole the dip is 0°. In that case the drilling has been performed either in a mine or in a quarry or the sample is continuous gouge sample sawed from the bedrock. With respect to the horizontal surface the dip of the drill hole is negative upwards. For example, when a dip is -45° the hole has been drilled in underground mine in the angle of 45 degrees to upwards. The dip of the hole to be drilled is decided by the geologist assisted by geophysical background information and geophysicist. The dip can be presented also as grads. This unit has been used mainly by mining companies. The length of the drilled hole in the databases of the GTK is represented in metres (m). In addition to the drilling plan, the capacity of the drilling machine and the quality of the bedrock affect the length of the drill hole. In the shattered bedrock the hole can be jammed before the objective length. The lengths of the drilled holes vary from 1 metre to 2,5 kilometres. Petrophysical laboratory measurements have been made from the drill core since about the year 1965. Since the year 1963 petrological and ore analyses have been made from the selected core samples. The use of analyses was established and increased at the end of the 1980's with the development of analysis methods. During the present the geochemical analyses are an essential part of the drilling project and are done from all the bore holes, with few exceptions. The type samples representing the lithological units of the area and the sample intervals significant to exploration are selected for analyses. The deep drill holes have been made by the following programmes of the GTK: ore exploration, rock and mineral aggregate studies, natural stone investigations, bedrock mapping and urban mapping. In addition to these, the deep drill holes have been made among others by Outokumpu, Rautaruukki and Lapin Malmi and by the cooperation projects drawn by the universities. The data sets from different sources are not commensurable and information on the quality of the data is partly lacking. The data have been digitised when necessary and a part of the drilling information is still in the paper based archives.

bedrock_weakness_zone (bedrock_weakness_zone)

bedrock_observation (bedrock_observation)

hie_koordinaattiperusteinen (hie_koordinaattiperusteinen)

oku_layman_samples_obs (oku_layman_samples_obs)

finlitho (finlitho)

fintect (fintect)

fennoscandia_mineral_deposit (fennoscandia_mineral_deposit)

fen_industrial_mineral_deposit (fen_industrial_mineral_deposit)

Bibliographic reference: Gautneb, H., Ahtola, T., Lintinen, P., Bergman, T., Gonzalez, J., Hallberg, A., Litvinenko, V., Shchiptsov, V., Voytekhovsky, Y.L. (comp.) 2013: Industrial Mineral Deposit Map of the Fennoscandian Shield 1:2 000 000 Geological Survey of Norway; Geological Survey of Finland; Geological Survey of Sweden; SC Mineral; Institute of Geology, Karelian Research Centre, RAS; Geological Institute of the Kola Science Centre, RAS. ISBN 978-952-217-246-4

published_smnd_isotope_data (published_smnd_isotope_data)

kalliokiviaines_soveltuvuus (kalliokiviaines_soveltuvuus)

maa_aines_lajite_pv_ylapuoli (maa_aines_lajite_pv_ylapuoli)

hasu250k_ennakkotulkinta_1m (hasu250k_ennakkotulkinta_1m)

hasu250k_alueet (hasu250k_alueet)

hasu250k_kartoituspisteet (hasu250k_kartoituspisteet)

geoenergia1m_rapakallio (geoenergia1m_rapakallio)

thermal_energy_stored_in_bedrock_1M_gwh.tif (thermal_energy_stored_in_bedrock_1M_gwh.tif)

Tässä kuvauksessa ja esitettävissä kartoissa käytetään nimitystä geoenergia kuvaamaan maankamaran ylimmästä 300 metristä hyödynnettävissä olevaa lämpöenergiaa ja lämmitystehoa. Kansainvälisessä tieteellisessä kirjallisuudessa käytetään geoenergian synonyymeinä termejä shallow geothermal energy ja low enthalpy geothermal energy. Geoenergia erotetaan tässä yhteydessä syvästä geotermisestä energiasta (engl. deep geothermal energy), joka kuvaa syvältä kallioperästä hyödynnettävissä olevaa korkean lämpötilan energiaa. Suomen kallioperän geoenergiapotentiaali 1:1 000 000 versio 2.0 kuvaa maankamaran ylimmältä 300 metriltä saatavaa, lämpöarvoltaan matalaa lämpöenergiapotentiaalia, joka on hyödynnettävissä rakennusten lämmittämiseen ja/tai viilentämiseen kalliosta poratusta energiakaivosta. Maankamaralla tarkoitetaan sekä kiteistä kallioperää että sitä peittäviä irtaimia maalajeja. Kallioperän geoenergiapotentiaali arvioitiin laskennallisesti simuloimalla lämmönsiirtymistä maankamarassa aksiaalisymmetrisen energiakaivomallin avulla. Energiakaivon aktiivinen kokonaissyvyys vakioitiin 300 metriin sisältäen kallioperän ja sitä mahdollisesti peittävät maalajit. Geoenergiapotentiaalin arvioinnissa on hyödynnetty seuraavia digitaalisia aineistoja: - Kallioperä 1:1 000 000 - Maaperä 1:200 000 (maalajit) - Maapeitepaksuus 1:1 000 000 - GTK:n tekemiä lämpötilaluotauksia - Ilmatieteen laitoksen ilman vuotuinen keskilämpötila (Pirinen et al., 2012) - Suomen kallioperän tiheys (Pirttijärvi et al., 2013) - Suomen geokemiallinen atlas (Gustavsson et al. 1987) Aineisto Suomen geoenergiapotentiaalista koostuu kahdesta rasterimuotoisesta kartasta, jotka sisältävät laskennalliset arviot (1) kallioperään varastoituneen lämpöenergian määrästä [GWh] ja (2) kalliosta saatavasta, jatkuvasti uusiutuvasta lämmöntuottotehosta [W], kun kyseessä on 300 m syvä energiakaivo. Ne osoittavat kallioperän geoenergiapotentiaalin aluekohtaisen saatavuuden ja vaihtelun. Arvioilla pyritään antamaan lisätietoa Suomen geoenergian hyödyntämisen potentiaalista Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) laatiman kansallisen ilmasto- ja energiastrategian tavoitteisiin sekä vastaamaan EU:n energia- ja ilmastotavoitteisiin. Kartat on tuotettu kallioperän geoenergiapotentiaalin yleistarkasteluun mittakaavassa 1:1 000 000. Ne eivät sovellu kiinteistökohtaiseen suunnitteluun tai mitoitukseen, eivätkä suurimittakaavaiseen (yli 1:500 000) tarkasteluun. Karttojen solukoko on yksi neliökilometri. / In this metadata document and in the maps, the term geoenergy is used to describe the thermal energy and renewable heating power that can be extracted from the uppermost 300 meters of the ground. In scientific literature, the terms shallow geothermal energy and low enthalpy geothermal energy are used as synonyms for geoenergy. In contrast to geoenergy, geothermal energy refers to high temperature thermal energy that is extracted from depths below 300 meters and can be used for heating and electrical power generation. The Geoenergy Potential of Bedrock in Finland 1:1 000 000 version 2.0 dataset describes the low enthalpy geothermal potential that can be extracted from the uppermost 300 metres of the ground and be used for space heating and/or cooling. The term ground is used to refer to both the crystalline bedrock and to the quaternary sediments that overlay it. The geoenergy potential was estimated computationally by simulating heat transfer in the ground using an axisymmetric borehole model. The active depth of the borehole was fixed to 300 metres and it includes the effects of both the bedrock and the quaternary deposits that possibly overlay the bedrock. The following digital datasets were utilized in the computations: -Bedrock of Finland 1:1 000 000 -Superficial deposits of Finland 1:200 000 (sediment polygons) -Superficial deposits thickness 1:1 000 000 -Borehole temperature logs by GTK -Mean annual air temperature map by the Finnish Meteorological Institute (Pirinen et al., 2012) -Density map of Finland by Pirttijärvi et al. (2013) -Geochemical Atlas of Finland by Gustavsson et al. (1987) The geoenergy potential dataset comprises two raster maps that provide computational estimates of (1) the thermal energy stored in the bedrock, and (2) the renewable heating power of the bedrock that are extractable from a 300-m deep borehole. The maps show the areal availability and variation of the geoenergy potential of the bedrock. The maps are intended to provide further information concerning the availability of geoenergy in order to facilitate the national climate and energy strategy of the Finnish Ministry of Economic Affairs and Employment (TEM) and the climate and energy policy of the European Union (EU). The maps were produced to provide a general overview of the geoenergy potential at the scale of 1:1 000 000. They are not suitable for the sizing of ground source energy systems at the level of individual properties nor for large scale investigations (scales larger than 1:500 000). The cell size of the raster maps is 1 km x 1 km.

lampoenergia_8-9km_twh.tif (lampoenergia_8-9km_twh.tif)

lampoenergia_6-7km_twh.tif (lampoenergia_6-7km_twh.tif)

lampoenergia_4-5km_twh.tif (lampoenergia_4-5km_twh.tif)

sasy_savialue_syvyys (sasy_savialue_syvyys)

sasy_peittava_maalaji (sasy_peittava_maalaji)

uusiutuva_geoenergiateho_w.tif (uusiutuva_geoenergiateho_w.tif)

Tässä kuvauksessa ja esitettävissä kartoissa käytetään nimitystä geoenergia kuvaamaan maankamaran ylimmästä 300 metristä hyödynnettävissä olevaa lämpöenergiaa ja lämmitystehoa. Kansainvälisessä tieteellisessä kirjallisuudessa käytetään geoenergian synonyymeinä termejä shallow geothermal energy ja low enthalpy geothermal energy. Geoenergia erotetaan tässä yhteydessä syvästä geotermisestä energiasta (engl. deep geothermal energy), joka kuvaa syvältä kallioperästä hyödynnettävissä olevaa korkean lämpötilan energiaa. 300 m geoenergiapotentiaali kuvaa maankamaran ylimmältä 300 metriltä saatavaa, lämpöarvoltaan matalaa lämpöenergiapotentiaalia, joka on hyödynnettävissä rakennusten lämmittämiseen ja/tai viilentämiseen kalliosta poratusta energiakaivosta. Maankamaralla tarkoitetaan sekä kiteistä kallioperää että sitä peittäviä irtaimia maalajeja. Geoenergiapotentiaali arvioitiin laskennallisesti simuloimalla lämmönsiirtymistä maankamarassa aksiaalisymmetrisen energiakaivomallin avulla. Energiakaivon aktiivinen kokonaissyvyys vakioitiin 300 metriin sisältäen kallioperän ja sitä mahdollisesti peittävät maalajit. Geoenergiapotentiaalin arvioinnissa on hyödynnetty seuraavia digitaalisia aineistoja: - Kallioperä 1:1 000 000 - Maaperä 1:200 000 (maalajit) - Maapeitepaksuus 1:1 000 000 - GTK:n tekemiä lämpötilaluotauksia - Ilmatieteen laitoksen ilman vuotuinen keskilämpötila (Pirinen et al., 2012) - Suomen kallioperän tiheys (Pirttijärvi et al., 2013) - Suomen geokemiallinen atlas (Gustavsson et al. 1987) Aineisto Suomen 300 m geoenergiapotentiaalista koostuu kahdesta rasterimuotoisesta kartasta, jotka sisältävät laskennalliset arviot (1) varastoituneen lämpöenergian määrästä [GWh] ja (2) jatkuvasti uusiutuvasta lämmöntuottotehosta [W], kun kyseessä on 300 m syvä energiakaivo. Ne osoittavat geoenergiapotentiaalin aluekohtaisen saatavuuden ja vaihtelun. Arvioilla pyritään antamaan lisätietoa Suomen geoenergian hyödyntämisen potentiaalista Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) laatiman kansallisen ilmasto- ja energiastrategian tavoitteisiin sekä vastaamaan EU:n energia- ja ilmastotavoitteisiin. Kartat on tuotettu geoenergiapotentiaalin yleistarkasteluun mittakaavassa 1:1 000 000. Ne eivät sovellu kiinteistökohtaiseen suunnitteluun tai mitoitukseen, eivätkä suurimittakaavaiseen (yli 1:500 000) tarkasteluun. Karttojen solukoko on yksi neliökilometri. / In this metadata document and in the maps, the term geoenergy is used to describe the thermal energy and renewable heating power that can be extracted from the uppermost 300 meters of the ground. In scientific literature, the terms shallow geothermal energy and low enthalpy geothermal energy are used as synonyms for geoenergy. In contrast to geoenergy, geothermal energy refers to high temperature thermal energy that is extracted from depths below 300 meters and can be used for heating and electrical power generation. The 300 m geoenergy potential dataset describes the low enthalpy geothermal potential that can be extracted from the uppermost 300 metres of the ground and be used for space heating and/or cooling. The term ground is used to refer to both the crystalline bedrock and to the quaternary sediments that overlay it. The geoenergy potential was estimated computationally by simulating heat transfer in the ground using an axisymmetric borehole model. The active depth of the borehole was fixed to 300 metres and it includes the effects of both the bedrock and the quaternary deposits that possibly overlay the bedrock. The following digital datasets were utilized in the computations: - Bedrock of Finland 1:1 000 000 - Superficial deposits of Finland 1:200 000 (sediment polygons) - Superficial deposits thickness 1:1 000 000 - Borehole temperature logs by GTK - Mean annual air temperature map by the Finnish Meteorological Institute (Pirinen et al., 2012) - Density map of Finland by Pirttijärvi et al. (2013) - Geochemical Atlas of Finland by Gustavsson et al. (1987) The 300 m geoenergy potential dataset comprises two raster maps that provide computational estimates of (1) the stored thermal energy, and (2) the renewable heating power extractable from a 300 m deep borehole. The maps show the areal availability and variation of the geoenergy potential. The maps are intended to provide further information concerning the availability of geoenergy in order to facilitate the national climate and energy strategy of the Finnish Ministry of Economic Affairs and Employment (TEM) and the climate and energy policy of the European Union (EU). The maps were produced to provide a general overview of the geoenergy potential at the scale of 1:1 000 000. They are not suitable for the sizing of ground source energy systems at the level of individual properties nor for large scale investigations (scales larger than 1:500 000). The cell size of the raster maps is 1 km x 1 km.

merenpohja250k_kova_pehmea (merenpohja250k_kova_pehmea)

pohjavesi_isotooppi_delta18O (pohjavesi_isotooppi_delta18O)

ẟ 18O [‰]

sadanta_isotooppi_delta18O (sadanta_isotooppi_delta18O)

Weighted mean ẟ 18O [‰]

kaivovesien_laatu_maaperakaivo (kaivovesien_laatu_maaperakaivo)

geologinen_luontokohde (geologinen_luontokohde)

ka_pinnan_painovoimalinja (ka_pinnan_painovoimalinja)

mp_havaintolomake (mp_havaintolomake)

mp_havaintotieto (mp_havaintotieto)

hara_kallionpinnan_korkeustaso (hara_kallionpinnan_korkeustaso)

hara_pv_pinnan_korkeustaso (hara_pv_pinnan_korkeustaso)

hara_maaperan_kokonaispaksuus (hara_maaperan_kokonaispaksuus)

hara_pintamalli_kattavuus (hara_pintamalli_kattavuus)

postglacial_fault (postglacial_fault)

gf_glacially_lineated_terrain (gf_glacially_lineated_terrain)

gf_glacial_lineation_moraine (gf_glacial_lineation_moraine)

merenpohjan_naytepaikat (merenpohjan_naytepaikat)

sea_region (sea_region)

litorina_10m (litorina_10m)

highest_shoreline_10m (highest_shoreline_10m)

sotkamo_icelake (sotkamo_icelake)

pielinen_icelake (pielinen_icelake)

ilomantsi_icelake (ilomantsi_icelake)

litorina_isobase (litorina_isobase)

shoreline_landform_observation (shoreline_landform_observation)

br_observation_no_analysis (br_observation_no_analysis)

ptr_infra (ptr_infra)

mine_metallic (mine_metallic)