[unknown data provider]

published_age_determinations published_age_determinations published_age_determinations
Service health Now:
Interface
Web Service, OGC Web Map Service 1.3.0
Keywords
Fees
unknown
Access constraints
unknown
Supported languages
No INSPIRE Extended Capabilities (including service language support) given. See INSPIRE Technical Guidance - View Services for more information.
Data provider

unknown (unverified)

Contact information:

Service metadata
No INSPIRE Extended Capabilities (including service metadata) given. See INSPIRE Technical Guidance - View Services for more information.

Ads by Google

WMS

Available map layers (183)

aeroradiometric_low_altitude_survey_uranium _map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_uranium _map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroradiometric_low_altitude_survey_uranium_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_uranium_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroradiometric_low_altitude_survey_total_count_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_total_count_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroradiometric_low_altitude_survey_thorium_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_thorium_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroradiometric_low_altitude_survey_ternary_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_ternary_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroradiometric_low_altitude_survey_potassium_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroradiometric_low_altitude_survey_potassium_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeromagnetic_low_altitude_survey_anomaly_map_of_finland_kkj3.ecw (aeromagnetic_low_altitude_survey_anomaly_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_quadrature_component_map_of_finland_kkj3_pseudocolor.ecw (aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_quadrature_component_map_of_finland_kkj3_pseudocolor.ecw)

aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_in_phase_component_map_of_finland_kkj3_pseudocolor.ecw (aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_in_phase_component_map_of_finland_kkj3_pseudocolor.ecw)

aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_apparent_resistivity_map_of_finland_kkj3.ecw (aeroelectromagnetic_low_altitude_survey_apparent_resistivity_map_of_finland_kkj3.ecw)

aeromagnetic_anomaly_colour_epsg3067.ecw (aeromagnetic_anomaly_colour_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologisen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Magneettisissa mittauksissa mitataan maan magneettikentän voimakkuutta (magneettivuon tiheyttä) ja mittaustuloksena saatava suure on kokonais- eli totaalimagneettikentän voimakkuus. Mittaukset on tehty vuoteen 1991 asti 1-3 protonimagnetometrilla ja vuodesta 1991 alkaen 1-2 cesium-magnetometrilla. Pääosa maapinta-alasta on lennetty kahta magnetometriä käyttäen. / The Geological Survey of Finland (GTK) has carried out systematic aerogeophysical low-altitude surveys during the period 1972-2007. The flight altitude (main terrain clearance) has been 30-40 m with a nominal flight line spacing of 200 m. The standard flight lines chosen run North-South and East-West and follow the main geological trends. The distance between the measuring points along the survey lines has been 6-50 m. The geophysical parameters measured include Earth's magnetic field, the electromagnetic field and natural gamma radiation. Magnetic measurements determine the Earth's magnetic field strength (magnetic flux density), and the parameter obtained is the total magnetic intensity. The measurements have been made with one to three proton magnetometers until 1991 and thereafter with one or two cesium magnetometers. Most of the land area has been flown using two magnetometers.

aeroelectromagnetic_real_component_epsg3067.ecw (aeroelectromagnetic_real_component_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Sähkömagneettisilla mittauksilla saadaan tieto maankamaran sähköisiä ominaisuuksia. Mittaussuureina saadaan reaali- ja imaginaarikomponentti. Mittaussuureista on myös laskettu näennäinen ominaisvastus sekä lähteen syvyys. Mittaukset on tehty vuosina 1973-1979 DC3-lentokoneella koaksiaalisella kiintokelajärjestelmällä, jossa mittaustaajuuksia on ollut yksi ja lähetin- ja vastaanotinkelat olivat koneen keulassa ja perässä. Vuosina 1980-1995 mittauskone vaihtui Twin Otteriin ja vaihdon myötä siirryttiin koplanaariseen kiintokelajärjestelmään, jossa lähetin- ja vastaanotinkelat olivat siipien kärjessä. Vuonna 1996 otettiin käyttöön toinen korkeampi taajuus ja vuonna 2006 mittaustaajuuksia lisättiin neljään. Vuodesta 1999 on ollut käytössä myös toinen lentokone, Cessna Caravan, jossa oli vastaava 2-taajuinen mittauskalusto kuin Twin Otterissa. / In 1972-2007, GTK conducted airborne geophysical surveys, or so-called low altitude survey flights. The altitude (ground clearance) was 30-40 metres and the flight line spacing was primarily 200 metres. On the basis of the primary geological priority, the flight lines travelled from north to south or from east to west and the survey point interval on the flight lines was 6-60 metres. The geophysical quantities measured were: the Earth’s magnetic field, the electromagnetic field of the Earth’s crust and natural gamma radiation. Electromagnetic (EM) measurements provide data about the electrical properties of the Earth’s crust. Measurands obtained are the in-phase (real) and quadrature (imaginary) components. The apparent resistivity and depth of the source is also calculated from the measurands. Measurements were conducted in 1973-1979 using a DC-3 aircraft fitted with a fixed co-axial coil EM system, using single frequency data, and the transmitter and receiver coils were fitted to the front and the rear of the aircraft. In 1980-1995 the surveying aircraft was a Twin Otter fitted with a coplanar rigid-coil system with the transmitter and receiver coils mounted on the wing tips. In 1996 a second, higher frequency was used, and in 2006 data frequencies were increased to four. Another survey aircraft, Cessna Caravan, was used since 1999 and was fitted with similar dual frequency EM instruments as in the Twin Otter.

aeroelectromagnetic_apparent_resistivity_epsg3067.ecw (aeroelectromagnetic_apparent_resistivity_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Sähkömagneettisilla mittauksilla saadaan tieto maankamaran sähköisiä ominaisuuksia. Mittaussuureina saadaan reaali- ja imaginaarikomponentti. Mittaussuureista on myös laskettu näennäinen ominaisvastus sekä lähteen syvyys. Mittaukset on tehty vuosina 1973-1979 DC3-lentokoneella koaksiaalisella kiintokelajärjestelmällä, jossa mittaustaajuuksia on ollut yksi ja lähetin- ja vastaanotinkelat olivat koneen keulassa ja perässä. Vuosina 1980-1995 mittauskone vaihtui Twin Otteriin ja vaihdon myötä siirryttiin koplanaariseen kiintokelajärjestelmään, jossa lähetin- ja vastaanotinkelat olivat siipien kärjessä. Vuonna 1996 otettiin käyttöön toinen korkeampi taajuus ja vuonna 2006 mittaustaajuuksia lisättiin neljään. Vuodesta 1999 on ollut käytössä myös toinen lentokone, Cessna Caravan, jossa oli vastaava 2-taajuinen mittauskalusto kuin Twin Otterissa. / In 1972-2007, GTK conducted airborne geophysical surveys, or so-called low altitude survey flights. The altitude (ground clearance) was 30-40 metres and the flight line spacing was primarily 200 metres. On the basis of the primary geological priority, the flight lines travelled from north to south or from east to west and the survey point interval on the flight lines was 6-60 metres. The geophysical quantities measured were: the Earth’s magnetic field, the electromagnetic field of the Earth’s crust and natural gamma radiation. Electromagnetic (EM) measurements provide data about the electrical properties of the Earth’s crust. Measurands obtained are the in-phase (real) and quadrature (imaginary) components. The apparent resistivity and depth of the source is also calculated from the measurands. Measurements were conducted in 1973-1979 using a DC-3 aircraft fitted with a fixed co-axial coil EM system, using single frequency data, and the transmitter and receiver coils were fitted to the front and the rear of the aircraft. In 1980-1995 the surveying aircraft was a Twin Otter fitted with a coplanar rigid-coil system with the transmitter and receiver coils mounted on the wing tips. In 1996 a second, higher frequency was used, and in 2006 data frequencies were increased to four. Another survey aircraft, Cessna Caravan, was used since 1999 and was fitted with similar dual frequency EM instruments as in the Twin Otter.

aeroelectromagnetic_imaginary_component_epsg3067.ecw (aeroelectromagnetic_imaginary_component_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Sähkömagneettisilla mittauksilla saadaan tieto maankamaran sähköisiä ominaisuuksia. Mittaussuureina saadaan reaali- ja imaginaarikomponentti. Mittaussuureista on myös laskettu näennäinen ominaisvastus sekä lähteen syvyys. Mittaukset on tehty vuosina 1973-1979 DC3-lentokoneella koaksiaalisella kiintokelajärjestelmällä, jossa mittaustaajuuksia on ollut yksi ja lähetin- ja vastaanotinkelat olivat koneen keulassa ja perässä. Vuosina 1980-1995 mittauskone vaihtui Twin Otteriin ja vaihdon myötä siirryttiin koplanaariseen kiintokelajärjestelmään, jossa lähetin- ja vastaanotinkelat olivat siipien kärjessä. Vuonna 1996 otettiin käyttöön toinen korkeampi taajuus ja vuonna 2006 mittaustaajuuksia lisättiin neljään. Vuodesta 1999 on ollut käytössä myös toinen lentokone, Cessna Caravan, jossa oli vastaava 2-taajuinen mittauskalusto kuin Twin Otterissa. / In 1972-2007, GTK conducted airborne geophysical surveys, or so-called low altitude survey flights. The altitude (ground clearance) was 30-40 metres and the flight line spacing was primarily 200 metres. On the basis of the primary geological priority, the flight lines travelled from north to south or from east to west and the survey point interval on the flight lines was 6-60 metres. The geophysical quantities measured were: the Earth’s magnetic field, the electromagnetic field of the Earth’s crust and natural gamma radiation. Electromagnetic (EM) measurements provide data about the electrical properties of the Earth’s crust. Measurands obtained are the in-phase (real) and quadrature (imaginary) components. The apparent resistivity and depth of the source is also calculated from the measurands. Measurements were conducted in 1973-1979 using a DC-3 aircraft fitted with a fixed co-axial coil EM system, using single frequency data, and the transmitter and receiver coils were fitted to the front and the rear of the aircraft. In 1980-1995 the surveying aircraft was a Twin Otter fitted with a coplanar rigid-coil system with the transmitter and receiver coils mounted on the wing tips. In 1996 a second, higher frequency was used, and in 2006 data frequencies were increased to four. Another survey aircraft, Cessna Caravan, was used since 1999 and was fitted with similar dual frequency EM instruments as in the Twin Otter.

aeroelectromagnetic_ratio_epsg3067.ecw (aeroelectromagnetic_ratio_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Sähkömagneettisilla mittauksilla saadaan tieto maankamaran sähköisiä ominaisuuksia. Mittaussuureina saadaan reaali- ja imaginaarikomponentti. Mittaussuureista on myös laskettu näennäinen ominaisvastus sekä lähteen syvyys. Mittaukset on tehty vuosina 1973-1979 DC3-lentokoneella koaksiaalisella kiintokelajärjestelmällä, jossa mittaustaajuuksia on ollut yksi ja lähetin- ja vastaanotinkelat olivat koneen keulassa ja perässä. Vuosina 1980-1995 mittauskone vaihtui Twin Otteriin ja vaihdon myötä siirryttiin koplanaariseen kiintokelajärjestelmään, jossa lähetin- ja vastaanotinkelat olivat siipien kärjessä. Vuonna 1996 otettiin käyttöön toinen korkeampi taajuus ja vuonna 2006 mittaustaajuuksia lisättiin neljään. Vuodesta 1999 on ollut käytössä myös toinen lentokone, Cessna Caravan, jossa oli vastaava 2-taajuinen mittauskalusto kuin Twin Otterissa. / In 1972-2007, GTK conducted airborne geophysical surveys, or so-called low altitude survey flights. The altitude (ground clearance) was 30-40 metres and the flight line spacing was primarily 200 metres. On the basis of the primary geological priority, the flight lines travelled from north to south or from east to west and the survey point interval on the flight lines was 6-60 metres. The geophysical quantities measured were: the Earth’s magnetic field, the electromagnetic field of the Earth’s crust and natural gamma radiation. Electromagnetic (EM) measurements provide data about the electrical properties of the Earth’s crust. Measurands obtained are the in-phase (real) and quadrature (imaginary) components. The apparent resistivity and depth of the source is also calculated from the measurands. Measurements were conducted in 1973-1979 using a DC-3 aircraft fitted with a fixed co-axial coil EM system, using single frequency data, and the transmitter and receiver coils were fitted to the front and the rear of the aircraft. In 1980-1995 the surveying aircraft was a Twin Otter fitted with a coplanar rigid-coil system with the transmitter and receiver coils mounted on the wing tips. In 1996 a second, higher frequency was used, and in 2006 data frequencies were increased to four. Another survey aircraft, Cessna Caravan, was used since 1999 and was fitted with similar dual frequency EM instruments as in the Twin Otter.

aeroradiometric_uranium_epsg3067.ecw (aeroradiometric_uranium_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Aeroradiometrisillä mittauksilla mitataan maankamarasta emittoituvaa gammasäteilyä. Luonnossa esiintyy noin 50 eri radioaktiivista alkuainetta ja isotooppia, joista mittauksissa rekisteröidään uraanin (U238), toriumin (Th232) ja kaliumin (K40)) aiheuttamaa gammasäteilyä koska ne ovat riittävän yleisiä ja toisaalta niillä on riittävästi energiaa, jotta ne voidaan rekisteröidä myös havaintokorkeuden kasvaessa. Mittauksissa kaliumsäteily mitataan suoraan K40 säteilyenergian perusteella. Uraani ja torium mitataan epäsuorasti niiden hajoamistuotteiden perusteella: uraanisäteily Bi214 ja toriumsäteily Tl206 säteilyenergian perusteella. Mittaukset on tehty vuosina 1980-1996 120-kanavaisella spektrometrillä ja vuodesta 1996 lähtien 256-kanavaisella spektrometrillä. Vanhemmat spektrometrit olivat 36- ja 54-kanavaisia. Kullekin kanavalle saadaan rekisteröintitulos summaamalla tietyn ajan kuluessa spektrometriin saapuvat energiatason kvantit. Lentomittauksissa summausaika on ollut 1 sekunti. Mittaustulokset on yhdistetty neljäksi säteilyikkunaksi jotka kattavat energia-alueet: 1) Totaalisäteily 0.3-3.0 MeV, 2) kaliumsäteily 1.36-1.56 MeV, 3) uraanisäteily 1.66-1.86 MeV ja 4) toriumsäteily 2.41-2.81 MeV. Mittaustuloksille on tehty taustasäteily-, sironta- ja korkeuskorjaus. Korjatut pulssiluvut on muunnettu herkkyyskertoimien avulla näennäisiksi pitoisuusarvoiksi. Uraani- ja toriumpitoisuudet ilmaistaan miljoonasosina ekvivalenttia uraania (ppm eU) ja toriumia (ppm eTh). Kaliumpitoisuus ilmoitetaan suoraan prosentteina, koska se määritetään suoraan K40 1460 keV energiapiikistä. Totaalisäteily ilmoitetaan ur-yksiköissä, jossa yhden ur-yksikön pitoisuus vastaa lähteen pitoisuutta, jossa on yksi miljoonasosa tasapainossa olevaa uraania (1 ur=1 ppm eU). / Geological Survey of Finland carried out aerogeophysical surveys by means of so-called low-altitude surveys in 1972-2007. The flight altitude was 30-40 metres and the flight line spacing was mainly 200 metres. The standard flight direction (North-South and East-West) was selected on the basis of the main geological trends, and the sample distance along the survey line was 6-50 metres. The geophysical parameters that were measured consisted of the Earth's magnetic field, the electromagnetic field and natural gamma radiation. Aeroradiometric surveys measure gamma rays emitted from the ground. Some 50 different radioactive elements and isotopes occur in nature, of which surveys register gamma radiation emitted by uranium (U238), thorium (Th232) and potassium (K40)); these elements are sufficiently common and, on the other hand, have adequate energy levels to also be registered at higher observation altitudes. Potassium radiation can be measured directly based on K40 radiation energy in such surveys. Uranium and thorium are measured indirectly: uranium is measured trough radon daughter Bi214 and thorium trough Tl206 in their decay series. In 1980-1996, the measurements were carried out using a 120-channel spectrometer, and from 1996, with a 256-channel spectrometer. Older spectrometers had 36 and 54 channels. A registration result is obtained by adding up the energy of gamma quantum for each channel recorded by the spectrometer within a certain time period. In aerogeophysical surveys, this registration period was 1 second. The measurement results were combined to form four spectral windows that cover the following energy ranges: 1) Total count 0.3-3.0 MeV, 2) potassium 1.36-1.56 MeV, 3), uranium 1.66-1.86 MeV and 4) thorium 2.41-2.81 MeV. The survey results were corrected for background radiation, scattering and height. Applying sensitivity coefficients, the corrected pulse readings were converted into apparent concentration values. Uranium and thorium concentrations are expressed as parts per million of equivalent uranium (ppm eU) and thorium (ppm eTh). The potassium concentration is given in % K (percent potassium), as it is determined trough the detection of 1460 keVgamma rays emitted by K40. Total radiation is given in ur units, where a concentration of one ur equals the concentration of a source containing one part per million of uranium in equilibrium (1 ur=1 ppm eU).

aeroradiometric_total_count_epsg3067.ecw (aeroradiometric_total_count_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Aeroradiometrisillä mittauksilla mitataan maankamarasta emittoituvaa gammasäteilyä. Luonnossa esiintyy noin 50 eri radioaktiivista alkuainetta ja isotooppia, joista mittauksissa rekisteröidään uraanin (U238), toriumin (Th232) ja kaliumin (K40)) aiheuttamaa gammasäteilyä koska ne ovat riittävän yleisiä ja toisaalta niillä on riittävästi energiaa, jotta ne voidaan rekisteröidä myös havaintokorkeuden kasvaessa. Mittauksissa kaliumsäteily mitataan suoraan K40 säteilyenergian perusteella. Uraani ja torium mitataan epäsuorasti niiden hajoamistuotteiden perusteella: uraanisäteily Bi214 ja toriumsäteily Tl206 säteilyenergian perusteella. Mittaukset on tehty vuosina 1980-1996 120-kanavaisella spektrometrillä ja vuodesta 1996 lähtien 256-kanavaisella spektrometrillä. Vanhemmat spektrometrit olivat 36- ja 54-kanavaisia. Kullekin kanavalle saadaan rekisteröintitulos summaamalla tietyn ajan kuluessa spektrometriin saapuvat energiatason kvantit. Lentomittauksissa summausaika on ollut 1 sekunti. Mittaustulokset on yhdistetty neljäksi säteilyikkunaksi jotka kattavat energia-alueet: 1) Totaalisäteily 0.3-3.0 MeV, 2) kaliumsäteily 1.36-1.56 MeV, 3) uraanisäteily 1.66-1.86 MeV ja 4) toriumsäteily 2.41-2.81 MeV. Mittaustuloksille on tehty taustasäteily-, sironta- ja korkeuskorjaus. Korjatut pulssiluvut on muunnettu herkkyyskertoimien avulla näennäisiksi pitoisuusarvoiksi. Uraani- ja toriumpitoisuudet ilmaistaan miljoonasosina ekvivalenttia uraania (ppm eU) ja toriumia (ppm eTh). Kaliumpitoisuus ilmoitetaan suoraan prosentteina, koska se määritetään suoraan K40 1460 keV energiapiikistä. Totaalisäteily ilmoitetaan ur-yksiköissä, jossa yhden ur-yksikön pitoisuus vastaa lähteen pitoisuutta, jossa on yksi miljoonasosa tasapainossa olevaa uraania (1 ur=1 ppm eU). / Geological Survey of Finland carried out aerogeophysical surveys by means of so-called low-altitude surveys in 1972-2007. The flight altitude was 30-40 metres and the flight line spacing was mainly 200 metres. The standard flight direction (North-South and East-West) was selected on the basis of the main geological trends, and the sample distance along the survey line was 6-50 metres. The geophysical parameters that were measured consisted of the Earth's magnetic field, the electromagnetic field and natural gamma radiation. Aeroradiometric surveys measure gamma rays emitted from the ground. Some 50 different radioactive elements and isotopes occur in nature, of which surveys register gamma radiation emitted by uranium (U238), thorium (Th232) and potassium (K40)); these elements are sufficiently common and, on the other hand, have adequate energy levels to also be registered at higher observation altitudes. Potassium radiation can be measured directly based on K40 radiation energy in such surveys. Uranium and thorium are measured indirectly: uranium is measured trough radon daughter Bi214 and thorium trough Tl206 in their decay series. In 1980-1996, the measurements were carried out using a 120-channel spectrometer, and from 1996, with a 256-channel spectrometer. Older spectrometers had 36 and 54 channels. A registration result is obtained by adding up the energy of gamma quantum for each channel recorded by the spectrometer within a certain time period. In aerogeophysical surveys, this registration period was 1 second. The measurement results were combined to form four spectral windows that cover the following energy ranges: 1) Total count 0.3-3.0 MeV, 2) potassium 1.36-1.56 MeV, 3), uranium 1.66-1.86 MeV and 4) thorium 2.41-2.81 MeV. The survey results were corrected for background radiation, scattering and height. Applying sensitivity coefficients, the corrected pulse readings were converted into apparent concentration values. Uranium and thorium concentrations are expressed as parts per million of equivalent uranium (ppm eU) and thorium (ppm eTh). The potassium concentration is given in % K (percent potassium), as it is determined trough the detection of 1460 keVgamma rays emitted by K40. Total radiation is given in ur units, where a concentration of one ur equals the concentration of a source containing one part per million of uranium in equilibrium (1 ur=1 ppm eU).

aeroradiometric_thorium_epsg3067.ecw (aeroradiometric_thorium_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Aeroradiometrisillä mittauksilla mitataan maankamarasta emittoituvaa gammasäteilyä. Luonnossa esiintyy noin 50 eri radioaktiivista alkuainetta ja isotooppia, joista mittauksissa rekisteröidään uraanin (U238), toriumin (Th232) ja kaliumin (K40)) aiheuttamaa gammasäteilyä koska ne ovat riittävän yleisiä ja toisaalta niillä on riittävästi energiaa, jotta ne voidaan rekisteröidä myös havaintokorkeuden kasvaessa. Mittauksissa kaliumsäteily mitataan suoraan K40 säteilyenergian perusteella. Uraani ja torium mitataan epäsuorasti niiden hajoamistuotteiden perusteella: uraanisäteily Bi214 ja toriumsäteily Tl206 säteilyenergian perusteella. Mittaukset on tehty vuosina 1980-1996 120-kanavaisella spektrometrillä ja vuodesta 1996 lähtien 256-kanavaisella spektrometrillä. Vanhemmat spektrometrit olivat 36- ja 54-kanavaisia. Kullekin kanavalle saadaan rekisteröintitulos summaamalla tietyn ajan kuluessa spektrometriin saapuvat energiatason kvantit. Lentomittauksissa summausaika on ollut 1 sekunti. Mittaustulokset on yhdistetty neljäksi säteilyikkunaksi jotka kattavat energia-alueet: 1) Totaalisäteily 0.3-3.0 MeV, 2) kaliumsäteily 1.36-1.56 MeV, 3) uraanisäteily 1.66-1.86 MeV ja 4) toriumsäteily 2.41-2.81 MeV. Mittaustuloksille on tehty taustasäteily-, sironta- ja korkeuskorjaus. Korjatut pulssiluvut on muunnettu herkkyyskertoimien avulla näennäisiksi pitoisuusarvoiksi. Uraani- ja toriumpitoisuudet ilmaistaan miljoonasosina ekvivalenttia uraania (ppm eU) ja toriumia (ppm eTh). Kaliumpitoisuus ilmoitetaan suoraan prosentteina, koska se määritetään suoraan K40 1460 keV energiapiikistä. Totaalisäteily ilmoitetaan ur-yksiköissä, jossa yhden ur-yksikön pitoisuus vastaa lähteen pitoisuutta, jossa on yksi miljoonasosa tasapainossa olevaa uraania (1 ur=1 ppm eU). / Geological Survey of Finland carried out aerogeophysical surveys by means of so-called low-altitude surveys in 1972-2007. The flight altitude was 30-40 metres and the flight line spacing was mainly 200 metres. The standard flight direction (North-South and East-West) was selected on the basis of the main geological trends, and the sample distance along the survey line was 6-50 metres. The geophysical parameters that were measured consisted of the Earth's magnetic field, the electromagnetic field and natural gamma radiation. Aeroradiometric surveys measure gamma rays emitted from the ground. Some 50 different radioactive elements and isotopes occur in nature, of which surveys register gamma radiation emitted by uranium (U238), thorium (Th232) and potassium (K40)); these elements are sufficiently common and, on the other hand, have adequate energy levels to also be registered at higher observation altitudes. Potassium radiation can be measured directly based on K40 radiation energy in such surveys. Uranium and thorium are measured indirectly: uranium is measured trough radon daughter Bi214 and thorium trough Tl206 in their decay series. In 1980-1996, the measurements were carried out using a 120-channel spectrometer, and from 1996, with a 256-channel spectrometer. Older spectrometers had 36 and 54 channels. A registration result is obtained by adding up the energy of gamma quantum for each channel recorded by the spectrometer within a certain time period. In aerogeophysical surveys, this registration period was 1 second. The measurement results were combined to form four spectral windows that cover the following energy ranges: 1) Total count 0.3-3.0 MeV, 2) potassium 1.36-1.56 MeV, 3), uranium 1.66-1.86 MeV and 4) thorium 2.41-2.81 MeV. The survey results were corrected for background radiation, scattering and height. Applying sensitivity coefficients, the corrected pulse readings were converted into apparent concentration values. Uranium and thorium concentrations are expressed as parts per million of equivalent uranium (ppm eU) and thorium (ppm eTh). The potassium concentration is given in % K (percent potassium), as it is determined trough the detection of 1460 keVgamma rays emitted by K40. Total radiation is given in ur units, where a concentration of one ur equals the concentration of a source containing one part per million of uranium in equilibrium (1 ur=1 ppm eU).

aeroradiometric_ternary_epsg3067.ecw (aeroradiometric_ternary_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Aeroradiometrisillä mittauksilla mitataan maankamarasta emittoituvaa gammasäteilyä. Luonnossa esiintyy noin 50 eri radioaktiivista alkuainetta ja isotooppia, joista mittauksissa rekisteröidään uraanin (U238), toriumin (Th232) ja kaliumin (K40)) aiheuttamaa gammasäteilyä koska ne ovat riittävän yleisiä ja toisaalta niillä on riittävästi energiaa, jotta ne voidaan rekisteröidä myös havaintokorkeuden kasvaessa. Mittauksissa kaliumsäteily mitataan suoraan K40 säteilyenergian perusteella. Uraani ja torium mitataan epäsuorasti niiden hajoamistuotteiden perusteella: uraanisäteily Bi214 ja toriumsäteily Tl206 säteilyenergian perusteella. Mittaukset on tehty vuosina 1980-1996 120-kanavaisella spektrometrillä ja vuodesta 1996 lähtien 256-kanavaisella spektrometrillä. Vanhemmat spektrometrit olivat 36- ja 54-kanavaisia. Kullekin kanavalle saadaan rekisteröintitulos summaamalla tietyn ajan kuluessa spektrometriin saapuvat energiatason kvantit. Lentomittauksissa summausaika on ollut 1 sekunti. Mittaustulokset on yhdistetty neljäksi säteilyikkunaksi jotka kattavat energia-alueet: 1) Totaalisäteily 0.3-3.0 MeV, 2) kaliumsäteily 1.36-1.56 MeV, 3) uraanisäteily 1.66-1.86 MeV ja 4) toriumsäteily 2.41-2.81 MeV. Mittaustuloksille on tehty taustasäteily-, sironta- ja korkeuskorjaus. Korjatut pulssiluvut on muunnettu herkkyyskertoimien avulla näennäisiksi pitoisuusarvoiksi. Uraani- ja toriumpitoisuudet ilmaistaan miljoonasosina ekvivalenttia uraania (ppm eU) ja toriumia (ppm eTh). Kaliumpitoisuus ilmoitetaan suoraan prosentteina, koska se määritetään suoraan K40 1460 keV energiapiikistä. Totaalisäteily ilmoitetaan ur-yksiköissä, jossa yhden ur-yksikön pitoisuus vastaa lähteen pitoisuutta, jossa on yksi miljoonasosa tasapainossa olevaa uraania (1 ur=1 ppm eU). / Geological Survey of Finland carried out aerogeophysical surveys by means of so-called low-altitude surveys in 1972-2007. The flight altitude was 30-40 metres and the flight line spacing was mainly 200 metres. The standard flight direction (North-South and East-West) was selected on the basis of the main geological trends, and the sample distance along the survey line was 6-50 metres. The geophysical parameters that were measured consisted of the Earth's magnetic field, the electromagnetic field and natural gamma radiation. Aeroradiometric surveys measure gamma rays emitted from the ground. Some 50 different radioactive elements and isotopes occur in nature, of which surveys register gamma radiation emitted by uranium (U238), thorium (Th232) and potassium (K40)); these elements are sufficiently common and, on the other hand, have adequate energy levels to also be registered at higher observation altitudes. Potassium radiation can be measured directly based on K40 radiation energy in such surveys. Uranium and thorium are measured indirectly: uranium is measured trough radon daughter Bi214 and thorium trough Tl206 in their decay series. In 1980-1996, the measurements were carried out using a 120-channel spectrometer, and from 1996, with a 256-channel spectrometer. Older spectrometers had 36 and 54 channels. A registration result is obtained by adding up the energy of gamma quantum for each channel recorded by the spectrometer within a certain time period. In aerogeophysical surveys, this registration period was 1 second. The measurement results were combined to form four spectral windows that cover the following energy ranges: 1) Total count 0.3-3.0 MeV, 2) potassium 1.36-1.56 MeV, 3), uranium 1.66-1.86 MeV and 4) thorium 2.41-2.81 MeV. The survey results were corrected for background radiation, scattering and height. Applying sensitivity coefficients, the corrected pulse readings were converted into apparent concentration values. Uranium and thorium concentrations are expressed as parts per million of equivalent uranium (ppm eU) and thorium (ppm eTh). The potassium concentration is given in % K (percent potassium), as it is determined trough the detection of 1460 keVgamma rays emitted by K40. Total radiation is given in ur units, where a concentration of one ur equals the concentration of a source containing one part per million of uranium in equilibrium (1 ur=1 ppm eU).

aeroradiometric_potassium_epsg3067.ecw (aeroradiometric_potassium_epsg3067.ecw)

GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Lentolinjat kulkevat pohjoisesta etelään tai idästä länteen geologiseen pääsuuntaukseen perustuen ja mittauspisteiden väli lentolinjoilla on ollut 6-50 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon gammasäteily. Aeroradiometrisillä mittauksilla mitataan maankamarasta emittoituvaa gammasäteilyä. Luonnossa esiintyy noin 50 eri radioaktiivista alkuainetta ja isotooppia, joista mittauksissa rekisteröidään uraanin (U238), toriumin (Th232) ja kaliumin (K40)) aiheuttamaa gammasäteilyä koska ne ovat riittävän yleisiä ja toisaalta niillä on riittävästi energiaa, jotta ne voidaan rekisteröidä myös havaintokorkeuden kasvaessa. Mittauksissa kaliumsäteily mitataan suoraan K40 säteilyenergian perusteella. Uraani ja torium mitataan epäsuorasti niiden hajoamistuotteiden perusteella: uraanisäteily Bi214 ja toriumsäteily Tl206 säteilyenergian perusteella. Mittaukset on tehty vuosina 1980-1996 120-kanavaisella spektrometrillä ja vuodesta 1996 lähtien 256-kanavaisella spektrometrillä. Vanhemmat spektrometrit olivat 36- ja 54-kanavaisia. Kullekin kanavalle saadaan rekisteröintitulos summaamalla tietyn ajan kuluessa spektrometriin saapuvat energiatason kvantit. Lentomittauksissa summausaika on ollut 1 sekunti. Mittaustulokset on yhdistetty neljäksi säteilyikkunaksi jotka kattavat energia-alueet: 1) Totaalisäteily 0.3-3.0 MeV, 2) kaliumsäteily 1.36-1.56 MeV, 3) uraanisäteily 1.66-1.86 MeV ja 4) toriumsäteily 2.41-2.81 MeV. Mittaustuloksille on tehty taustasäteily-, sironta- ja korkeuskorjaus. Korjatut pulssiluvut on muunnettu herkkyyskertoimien avulla näennäisiksi pitoisuusarvoiksi. Uraani- ja toriumpitoisuudet ilmaistaan miljoonasosina ekvivalenttia uraania (ppm eU) ja toriumia (ppm eTh). Kaliumpitoisuus ilmoitetaan suoraan prosentteina, koska se määritetään suoraan K40 1460 keV energiapiikistä. Totaalisäteily ilmoitetaan ur-yksiköissä, jossa yhden ur-yksikön pitoisuus vastaa lähteen pitoisuutta, jossa on yksi miljoonasosa tasapainossa olevaa uraania (1 ur=1 ppm eU). / Geological Survey of Finland carried out aerogeophysical surveys by means of so-called low-altitude surveys in 1972-2007. The flight altitude was 30-40 metres and the flight line spacing was mainly 200 metres. The standard flight direction (North-South and East-West) was selected on the basis of the main geological trends, and the sample distance along the survey line was 6-50 metres. The geophysical parameters that were measured consisted of the Earth's magnetic field, the electromagnetic field and natural gamma radiation. Aeroradiometric surveys measure gamma rays emitted from the ground. Some 50 different radioactive elements and isotopes occur in nature, of which surveys register gamma radiation emitted by uranium (U238), thorium (Th232) and potassium (K40)); these elements are sufficiently common and, on the other hand, have adequate energy levels to also be registered at higher observation altitudes. Potassium radiation can be measured directly based on K40 radiation energy in such surveys. Uranium and thorium are measured indirectly: uranium is measured trough radon daughter Bi214 and thorium trough Tl206 in their decay series. In 1980-1996, the measurements were carried out using a 120-channel spectrometer, and from 1996, with a 256-channel spectrometer. Older spectrometers had 36 and 54 channels. A registration result is obtained by adding up the energy of gamma quantum for each channel recorded by the spectrometer within a certain time period. In aerogeophysical surveys, this registration period was 1 second. The measurement results were combined to form four spectral windows that cover the following energy ranges: 1) Total count 0.3-3.0 MeV, 2) potassium 1.36-1.56 MeV, 3), uranium 1.66-1.86 MeV and 4) thorium 2.41-2.81 MeV. The survey results were corrected for background radiation, scattering and height. Applying sensitivity coefficients, the corrected pulse readings were converted into apparent concentration values. Uranium and thorium concentrations are expressed as parts per million of equivalent uranium (ppm eU) and thorium (ppm eTh). The potassium concentration is given in % K (percent potassium), as it is determined trough the detection of 1460 keVgamma rays emitted by K40. Total radiation is given in ur units, where a concentration of one ur equals the concentration of a source containing one part per million of uranium in equilibrium (1 ur=1 ppm eU).

detailed_aerogeophysical_survey_vihanti_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_vihanti_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_varrio_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_varrio_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_vampula_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_vampula_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_ullava_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_ullava_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tulppio_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tulppio_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tiukuvaara_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tiukuvaara_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tipasjarvi_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tipasjarvi_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_sokli_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_sokli_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_petajaselka_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_petajaselka_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_nuutajarvi_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_nuutajarvi_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_levijoki_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_levijoki_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kullaa_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kullaa_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kolvakero_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kolvakero_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kolari_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kolari_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kaustinen_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kaustinen_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_joutseno_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_joutseno_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_humppila_etrs_tm35fin_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_humppila_etrs_tm35fin_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_vihanti_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_vihanti_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_varrio_kkj4_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_varrio_kkj4_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_vampula_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_vampula_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_ullava_halsua_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_ullava_halsua_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tulppio_kkj4_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tulppio_kkj4_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tiukuvaara_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tiukuvaara_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_tipasjarvi_kkj4_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_tipasjarvi_kkj4_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_sokli_kkj4_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_sokli_kkj4_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_petajaselka_kkj3_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_petajaselka_kkj3_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_nuutajarvi_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_nuutajarvi_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_levijoki_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_levijoki_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kullaa_kkj1_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kullaa_kkj1_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kolvakero_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kolvakero_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kolari_kkj1_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kolari_kkj1_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_kaustinen_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_kaustinen_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_joutseno_kkj3_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_joutseno_kkj3_mg.ecw)

detailed_aerogeophysical_survey_humppila_kkj2_mg.ecw (detailed_aerogeophysical_survey_humppila_kkj2_mg.ecw)

detailed_aerogeoph_vihanti (detailed_aerogeoph_vihanti)

detailed_aerogeoph_koillismaa (detailed_aerogeoph_koillismaa)

detailed_aerogeoph_keitele (detailed_aerogeoph_keitele)

detailed_aerogeoph_priceindex (detailed_aerogeoph_priceindex)

detailed_aerogeoph_gtk_index (detailed_aerogeoph_gtk_index)

bouguer_anomaly_map_of_finland.ecw (bouguer_anomaly_map_of_finland.ecw)

Suomen Bouguer-anomaliakartta sisältää Suomen rajoilla leikatun osuuden Fennoskandian Bouguer-anomaliagridistä (resoluutio 2.5 km x 2.5 km). Suomen osalta kartta pohjautuu Geodeettisen laitoksen ja GTK:n painovoima- aineistoihin. Fennoskandian Bouguer-anomaliagridi on toteutettu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Viron geologian tutkimuskeskusten sekä Tallinnan teknillisen korkeakoulun , Suomen Geodeettisen laitoksen sekä Ruotsin ja Norjan maanmittauslaitosten välisenä yhteistyönä. Osapuolet kokosivat aineistot omilta alueiltansa ja toimittivat ne GTK:lle yhdistämistä varten. Lopullinen karttatoteutus on tehty GTK:ssa Kukin osapuoli vastaa omien aineistojensa päivityksestä ja jakelusta.

maapeitepaksuus_1000k.tif (maapeitepaksuus_1000k.tif)

gbr1m_lithology (gbr1m_lithology)

br5m_lithological_areas (br5m_lithological_areas)

finland_1m_surface (finland_1m_surface)

FI_GTK_1M_Surface_Lithology (FI_GTK_1M_Surface_Lithology)

br_met1m_peak (br_met1m_peak)

Metamorfoosi 1:1 000 000 on yhtenäinen koko Suomen kattava aineisto. Aineistossa esitetään kallioperän metamorfoosi useassa erillisessä vaiheessa, ennen lämpötilamaksimia eli huippua (prepeak), huippu (peak), huipun jälkeinen päällemerkintä (overprint) ja toinen huipun jälkeinen päällemerkintä (oveprint2). Näissä tasoissa on identtiset attribuuttitiedot, jotka kuvaavat metamorfoosia. Jokainen ajallinen taso koostuu reunaviiva- ja pistetasoista sekä näistä muodostuneista aluetasosta. Pistetason attribuuttitieto siirtyy aluetasolle. Viivatasoilla esitetään metamorfoosiasteen muutoksia: isograadeja, postmetamorfisia siirroksia ja ikädiskordansseja. Alue- ja pistetasot sisältävät ominaisuustietona metamorfoosiasteen koodit, joita ovat metamorfoosityyppi, suhteellinen ikä, intensiteetti, P/T-suhde, CGI-luokka, fasies, alafasies ja sille tyypilliset mineraaliseurueet, migmatiittityyppi ja metamorfoosin aikaväli. Viivatasoilla on omat hierarkkiset luokituksensa, joilla kuvataan metamorfoosiasteen muutoksen tyypit. Nuorimmilta syväkivilajien alueilta ei ole määritetty metamorfoosiastetta. Aineisto on mittakaavassa 1:1 000 000 ETRS-TM35FIN -koordinaatistossa. / Metamorphism 1:1 000 000 is a unified dataset covering the whole Finland. The dataset consists of several layers representing temporally different metamorphic stages which are prepeak, peak (temperature maximum), overprint and second overprint, all is a same feature dataset. Each temporal stage contains identical attribute information which describes the metamorphism. Each temporal layers contain metamorphic line and point layers as well as polygon layer. The attribute information from the label layer are relocated to the polygon layer. The boundary layers represent the changes in metamorphic grade: isograds, postmetamorphic shear zones and temporal unconformities. The metamorphic polygon layers as well as point layers include metamorphic coding which includes the type of metamorphism, relative age, intensity, P/T ratio, CGI class, metamorphic facies, subfacies and its typical mineral assemblages, migmatite type and age limits. The line layers have their own hierarchical classification which is used to describe the type of change in the metamorphic grade. Metamorphism cannot be determined from regionally youngest rocks. The data are at 1:1 000 000 scale in ETRS-TM35FIN projection.

br_met1m_isograd_peak (br_met1m_isograd_peak)

Metamorfoosi 1:1 000 000 on yhtenäinen koko Suomen kattava aineisto. Aineistossa esitetään kallioperän metamorfoosi useassa erillisessä vaiheessa, ennen lämpötilamaksimia eli huippua (prepeak), huippu (peak), huipun jälkeinen päällemerkintä (overprint) ja toinen huipun jälkeinen päällemerkintä (oveprint2). Näissä tasoissa on identtiset attribuuttitiedot, jotka kuvaavat metamorfoosia. Jokainen ajallinen taso koostuu reunaviiva- ja pistetasoista sekä näistä muodostuneista aluetasosta. Pistetason attribuuttitieto siirtyy aluetasolle. Viivatasoilla esitetään metamorfoosiasteen muutoksia: isograadeja, postmetamorfisia siirroksia ja ikädiskordansseja. Alue- ja pistetasot sisältävät ominaisuustietona metamorfoosiasteen koodit, joita ovat metamorfoosityyppi, suhteellinen ikä, intensiteetti, P/T-suhde, CGI-luokka, fasies, alafasies ja sille tyypilliset mineraaliseurueet, migmatiittityyppi ja metamorfoosin aikaväli. Viivatasoilla on omat hierarkkiset luokituksensa, joilla kuvataan metamorfoosiasteen muutoksen tyypit. Nuorimmilta syväkivilajien alueilta ei ole määritetty metamorfoosiastetta. Aineisto on mittakaavassa 1:1 000 000 ETRS-TM35FIN -koordinaatistossa. / Metamorphism 1:1 000 000 is a unified dataset covering the whole Finland. The dataset consists of several layers representing temporally different metamorphic stages which are prepeak, peak (temperature maximum), overprint and second overprint, all is a same feature dataset. Each temporal stage contains identical attribute information which describes the metamorphism. Each temporal layers contain metamorphic line and point layers as well as polygon layer. The attribute information from the label layer are relocated to the polygon layer. The boundary layers represent the changes in metamorphic grade: isograds, postmetamorphic shear zones and temporal unconformities. The metamorphic polygon layers as well as point layers include metamorphic coding which includes the type of metamorphism, relative age, intensity, P/T ratio, CGI class, metamorphic facies, subfacies and its typical mineral assemblages, migmatite type and age limits. The line layers have their own hierarchical classification which is used to describe the type of change in the metamorphic grade. Metamorphism cannot be determined from regionally youngest rocks. The data are at 1:1 000 000 scale in ETRS-TM35FIN projection.

br1m_lithological_areas (br1m_lithological_areas)

br1m_lithological_unit (br1m_lithological_unit)

br200k_lithological_unit (br200k_lithological_unit)

KARTTAP.br200k_lithological_unit (KARTTAP.br200k_lithological_unit)

br_lithological_unit (br_lithological_unit)

br_data_origin (br_data_origin)

kalliopera_100k_kattavuus (kalliopera_100k_kattavuus)

fen_metallogenic_area_euref (fen_metallogenic_area_euref)

uurre (uurre)

mp1m_kerrostuma_muodostuma (mp1m_kerrostuma_muodostuma)

mp1m_rannikko (mp1m_rannikko)

mp200k_maalajit (mp200k_maalajit)

mp100k_kerrostuma_muodostuma (mp100k_kerrostuma_muodostuma)

mp100k_kattavuus (mp100k_kattavuus)

mp50k_maalajit (mp50k_maalajit)

mp20k_maalajit (mp20k_maalajit)

maapera_20_50k_kattavuus (maapera_20_50k_kattavuus)

seabed_substrate_eu_coastline_eea (seabed_substrate_eu_coastline_eea)

sbss1m_seasubstr_eu_euref (sbss1m_seasubstr_eu_euref)

sbss1m_seasubstr_eu_index (sbss1m_seasubstr_eu_index)

sbss250k_seasubstr_eu_euref (sbss250k_seasubstr_eu_euref)

sbss250k_seasubstr_eu_index (sbss250k_seasubstr_eu_index)

sbss250k_seabed_substrate (sbss250k_seabed_substrate)

merigeol_profiili_kattavuus (merigeol_profiili_kattavuus)

merigeologia_20k_kattavuus (merigeologia_20k_kattavuus)

1:20 000 merigeologinen digitaalinen aineisto sisältää 1970-luvulta lähtien merenpohjan käytön suunnitteluun, raaka-aineiden tutkimukseen ja inventointiin, meriympäristönhoitoon ja tieteelliseen tutkimukseen tuotettua aineistoa. Merigeologisen kartoitusaineiston käyttö on luvanvaraista. Lupa-asioissa on otettava yhteyttä merigeologian aineistovastaavaan. Lupaviranomaisena toimii Pääesikunta. Kartoitusmittakaava on pääsääntöisesti ollut 1:20 000. Aineistossa on esitetty pintamaalajina ylin luotausaineistosta erotettavissa oleva maalaji. Yleensä tämä kuvastaa pohjan ylintä kerrosta noin 0,5-1 metrin paksuudelta. Pintamaalajimaakuvion minimikoko on yleensä 20x20 metriä. Pintamaalajien lisäksi aineistossa kuvataan eri tavoin syntyneitä geologisia kohteita ja muodostumia, kuten kaasupitoisia sedimenttejä, läjitysalueita, purkausaukkoja, lohkareita ja aallon-merkkejä.

oku_vlfr_surveys (oku_vlfr_surveys)

oku_vlf_surveys (oku_vlf_surveys)

oku_slingram_surveys (oku_slingram_surveys)

oku_mise_a_la_masse (oku_mise_a_la_masse)

oku_magnetic_surveys (oku_magnetic_surveys)

oku_induced_polarization (oku_induced_polarization)

oku_gravimetric_surveys (oku_gravimetric_surveys)

gtk_vlfr_surveys (gtk_vlfr_surveys)

VLF- ja VLF-R-menetelmät kuuluvat ns. sähkömagneettisiin tasoaaltomenetelmiin ja ne perustuvat kaukaisten radioasemien lähetinkenttien hyväksikäyttöön. Radioaallot ovat matalataajuisia 10–30 kHz, mistä johtuu nimi VLF (Very Low Frequency). Radioasemat on tarkoitettu sotilaallisten tietoliikenne- ja navigointijärjestelmien ylläpitoon. Geofysikaaliset sovellukset saivat alkunsa 1960-luvun alussa, jolloin kanadansuomalainen V. Ronka kehitti ensimmäiset maastomittauksiin soveltuvat laitteet. Nykyään laitteita on useilla laitevalmistajilla, mutta vanhat Rongan ideoimat ja Geonics Ltd:n kehittämät laitteet ovat edelleen GTK:ssa pääasiallisimpina mittausvälineinä. VLF- ja VLF-R-menetelmiä käytetään maankamaran sähkönjohtavuusvaihtelujen kartoittamiseen. Käytännön sovellukset liittyvät pääasiassa malminetsintään, geologiseen kartoitukseen ja kallioperän heikkousvyöhykkeiden paikantamiseen. Maaperään liittyvissä tutkimuksissa menetelmää on käytetty saastuneiden alueiden kartoitukseen. VLF- ja VLF-R -mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50–100 metrin linjaväliä ja 10–20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. VLF-menetelmässä mitataan magneettikentän polarisaatioellipsin kallistuskulma ja elliptisyys, jotka muunnetaan reaali- ja imaginäärikomponenteiksi. VLF-R-menetelmässä mitataan magneettikentän lisäksi myös sähkökenttä. Niiden suhteesta lasketaan näennäinen ominaisvastus ja kenttien välinen vaihe-ero eli vaihekulma. Näennäinen ominaisvastus vastaa johtavan puoliavaruuden ominaisvastusta.

gtk_vlf_surveys (gtk_vlf_surveys)

VLF- ja VLF-R-menetelmät kuuluvat ns. sähkömagneettisiin tasoaaltomenetelmiin ja ne perustuvat kaukaisten radioasemien lähetinkenttien hyväksikäyttöön. Radioaallot ovat matalataajuisia 10–30 kHz, mistä johtuu nimi VLF (Very Low Frequency). Radioasemat on tarkoitettu sotilaallisten tietoliikenne- ja navigointijärjestelmien ylläpitoon. Geofysikaaliset sovellukset saivat alkunsa 1960-luvun alussa, jolloin kanadansuomalainen V. Ronka kehitti ensimmäiset maastomittauksiin soveltuvat laitteet. Nykyään laitteita on useilla laitevalmistajilla, mutta vanhat Rongan ideoimat ja Geonics Ltd:n kehittämät laitteet ovat edelleen GTK:ssa pääasiallisimpina mittausvälineinä. VLF- ja VLF-R-menetelmiä käytetään maankamaran sähkönjohtavuusvaihtelujen kartoittamiseen. Käytännön sovellukset liittyvät pääasiassa malminetsintään, geologiseen kartoitukseen ja kallioperän heikkousvyöhykkeiden paikantamiseen. Maaperään liittyvissä tutkimuksissa menetelmää on käytetty saastuneiden alueiden kartoitukseen. VLF- ja VLF-R -mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50–100 metrin linjaväliä ja 10–20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. VLF-menetelmässä mitataan magneettikentän polarisaatioellipsin kallistuskulma ja elliptisyys, jotka muunnetaan reaali- ja imaginäärikomponenteiksi. VLF-R-menetelmässä mitataan magneettikentän lisäksi myös sähkökenttä. Niiden suhteesta lasketaan näennäinen ominaisvastus ja kenttien välinen vaihe-ero eli vaihekulma. Näennäinen ominaisvastus vastaa johtavan puoliavaruuden ominaisvastusta.

gtk_slingram_surveys (gtk_slingram_surveys)

Slingram on Suomessa laajasti käytetty sähkömagneettinen geofysiikan mittausmenetelmä. Menetelmä kehitettiin Ruotsissa 1930-luvulla. Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) slingramia on käytetty eräänä perusmenetelmänä maankamaran johtavuuserojen selvittämisessä. Mittauksia on tehty profiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina ja useimmiten yhdessä magneettisten mittausten kanssa. Profiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauslinjoja. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50–100 metrin linjaväliä ja 10–20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. Slingram on induktiivinen sähkömagneettinen menetelmä, jossa käytetään kahta vaaka-asentoista kelaa. Lähetinkelalla synnytetään primaarikenttä taajuusalueella 0.1 - 50 kHz, ja vastaanotinkelalla mitataan syntynyt totaalikenttä. Mittaus voidaan tehdä usealla eri laitteella sekä kaupallisilla Abemin valmistamilla MaxMin-laitteilla että GTK:ssa rakennetuilla laitteilla. Kelaväli on tavallisesti 60 tai 100 m, mutta MaxMin-laitteilla se voi olla 10 – 320 m.

gtk_self_potential (gtk_self_potential)

Omapotentiaalimenetelmässä (SP, Self Potential) mitataan suoraan maankamaran luonnollisia sähköisiä potentiaalieroja. Potentiaalierot ovat seurausta tiettyihin puolijohdemineraaleihin liittyvistä sähkökemiallisista ilmiöistä sekä myös muista taustailmiöistä, kuten esim. maankamaran elektrolyyttien väkevyyseroista ja pohjaveden virtauksesta huokoisessa väliaineessa. Tausta-arvoon nähden mitatut häiriöt (anomaliat) ovat aina negatiivisia. Suuruudeltaan mineralisaatiopotentiaalit voivat olla jopa 1 000 mV anomalioita. Alueet joilla kallion pinta on pohjavesipinnan yläpuolella, ovat otollisia omapotentiaalikentän syntymiselle. Tämän vuoksi suot jossain määrin haittaavat menetelmän käyttöä. SP mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50–100 metrin linjaväliä ja 10–20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. Omapotentiaalimenetelmää voidaan käyttää malminetsinässä ja kallioperäkartoituksessa johtavien kiisu- ja grafiittimuodostumien kartoittamiseen ja luokitteluun. Hydrogeologisissa tutkimuksissa menetelmällä voidaan kairanrei’issä paikallistaa savitäytteisiä rakopintoja ja veden virtauskohtia.

gtk_radiometric_surveys (gtk_radiometric_surveys)

gtk_mise_a_la_masse (gtk_mise_a_la_masse)

Latauspotentiaalimenetelmä on otettu käyttöön 1980-luvulla lähinnä malmitutkimuksissa johteiden koon, sijainnin ja keskinäisten suhteiden kartoitukseen tutkimuskohteilla, joilla on tehty kairauksia. Menetelmää on myös käytetty kallioperän rako- ja ruhjevyöhykkeiden kartoitukseen. Latauspotentiaali on galvaaninen menetelmä. Mittauksessa syötetään virtaa tutkittavaan johteeseen joko paljastuman tai muodostumaan kairatun reiän kautta ja kartoitetaan syntynyt potentiaalikenttä maanpinta- ja/tai reikämittauksin. Lähettimen toinen virtaa syöttävä elektrodi, nk. kaukomaadoituselektrodi, viedään yleensä usean kilometrin päähän muodostumasta. Jännite mitataan siten, että toinen jännite-elektrodi pidetään kiinteänä ja toista liikutetaan joko kairausreiässä tai maanpinnalla. Latauspotentiaalimittauksia on tehty systemaattisina maanpintamittauksina ja kairanreikäluotauksina. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 20–100 metrin linjaväliä ja 5–20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Reikäluotauksissa pisteväli on ollut noin 2-5 metriä. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin.

gtk_maxmin_surveys (gtk_maxmin_surveys)

Slingram on Suomessa laajasti käytetty sähkömagneettinen geofysiikan mittausmenetelmä. Menetelmä kehitettiin Ruotsissa 1930-luvulla. Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) slingramia on käytetty eräänä perusmenetelmänä maankamaran johtavuuserojen selvittämisessä. Mittauksia on tehty profiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina ja useimmiten yhdessä magneettisten mittausten kanssa. Profiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauslinjoja. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50–100 metrin linjaväliä ja 10–20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. Slingram on induktiivinen sähkömagneettinen menetelmä, jossa käytetään kahta vaaka-asentoista kelaa. Lähetinkelalla synnytetään primaarikenttä taajuusalueella 0.1 - 50 kHz, ja vastaanotinkelalla mitataan syntynyt totaalikenttä. Mittaus voidaan tehdä usealla eri laitteella sekä kaupallisilla Abemin valmistamilla MaxMin-laitteilla että GTK:ssa rakennetuilla laitteilla. Kelaväli on tavallisesti 60 tai 100 m, mutta MaxMin-laitteilla se voi olla 10 – 320 m.

gtk_magnetic_surveys (gtk_magnetic_surveys)

Magneettinen menetelmä on vanhin ja yleisin geofysiikan menetelmistä. Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) magneettisia mittauksia on tehty 1940-luvulta lähtien. Aluksi mittaukset tehtiin fluxgate-magnetometreillä, mutta vuonna1984 siirryttiin käyttämään yksinomaan protonimagnetometreja jotka ovat huomattavasti tarkempia instrumentteja. Cesium magnetometrejä käytetään UXO-tutkimuksissa (unexplode ordnance), joissa paikannetaan järveen tai mereen upotettuja räjähtämättömiä ammuksia. Magneettisia mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50–100 metrin linjaväliä ja 10–20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. Magneettisissa mittauksissa mitataan Maan magneettikentän aiheuttamaa magneettivuon tiheyttä tai sen jotain komponenttia, tavallisimmin totaali- tai pystykomponenttia maan pinnalla. Magneettisten ominaisuuksien vaihtelu maankamarassa aiheuttaa paikallisia magneettisia anomalioita. Anomaliasta voidaan tulkita magnetoituman sijaintia, laajuutta, syvyyttä, asentoa ja voimak-kuutta. Menetelmän etuna on hyvä erotuskyky ja syvyysulottuvuus ja siten mittauksia käytetään laajasti eri tarkoituksiin.

gtk_induced_polarization (gtk_induced_polarization)

Indusoidun polarisaation (IP) menetelmä on ollut käytössä 1950-luvun puolivälistä lähtien. IP-efekti aiheutuu sähkökemiallisista ilmiöistä, jotka voidaan luokitella kahteen pääryhmään. Elektrodipolarisaation aiheuttavat elektroniset johteet, joita ovat metallit ja puolijohteet. Tausta- eli elektrolyyttipolarisaation aiheuttavat ioninvaihtokykyiset mineraalit, joita ovat mm. savimineraalit ja kloriitti. IP mittauksia on tehty hajaprofiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajaprofiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauksia. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50–100 metrin linjaväliä ja 10–20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittauksia on tehty eri puolilla Suomea lähinnä malminetsinnän tarpeisiin. IP on galvaaninen menetelmä, jossa tutkitaan maaperän ominaisvastuksen taajuusriippuvuutta, varautuvuutta tai lähetetyn ja vastaanotetun signaalin vaihe-eroa. Menetelmällä soveltuu erityisesti pirotetyyppisten sulfidimineralisaatioiden tutkimiseen, joiden sähkönjohtavuus on liian alhainen sähkömagneettisille menetelmille. Mittaustuloksista lasketaan myös maankamaran näennäinen ominaisvastus. Monitasomittauksista voidaan tulkita maapeitteen paksuutta sekä maapeitteen ja kallion sähkönjohtavuutta.

gtk_gravimetric_surveys (gtk_gravimetric_surveys)

Painovoiman avulla tutkitaan maankamaran tiheysvaihteluiden aiheuttamia painovoiman muutoksia ja tulkitaan niiden perusteella malmiesiintymien ja geologisten muodostumien koostumusta, sijaintia, kokoa, muotoa ja rakennetta. Painovoimamittaukset ovat kallioperäkartoituksessa ja raaka-ainevarojen etsinnässä olennainen osa geologista tutkimusta. Painovoimamittauksia on tehty alueellisena hajapistemittauksena, profiilimittauksina ja systemaattisina mittauksina. Hajapistemittaukset ovat olleet osa alueellista painovoimakartoitusohjelmaa tai osa hankkeiden käyttöön tarkoitetun perustiedon tuottamista. Pistetiheys hajapistemittauksissa on vaihdellut 4-6 pistettä / km2. Profiilimittaukset ovat yksittäisiä lähinnä tunnusteluluontoisia mittauslinjoja. Systemaattisissa mittauksissa on yleisesti käytetty 50–100 metrin linjaväliä ja 20 metrin pisteväliä ja mittauslinjojen suunta on valittu paikallisen geologian mukaan. Mittaussuurena saadaan suhteellinen painovoima-arvo. Koska painovoimaan vaikuttaa myös mittauspisteen korkeus ja maanpinnan topografia, mittauspisteiden korkeudet on mitattava tarkemmin kuin muissa menetelmissä. Käytön helpottamiseksi mittaustulokset redukoidaan Bouguer-anomaliaksi, joka heijastaa maankamaran tiheysvaihteluita paremmin kuin itse painovoima-arvot.

lentogf_matala_100k_kattavuus (lentogf_matala_100k_kattavuus)

flight_areas (flight_areas)

flight_lines (flight_lines)

fire_seismic_reflection_index (fire_seismic_reflection_index)

modeled_3d_areas (modeled_3d_areas)

valtakunnallinen_petrofysiikka (valtakunnallinen_petrofysiikka)

permissive_tract_resource (permissive_tract_resource)

mp_taustapit_metalliprovinssit (mp_taustapit_metalliprovinssit)

mp_taustapit_arseeniprovinssit (mp_taustapit_arseeniprovinssit)

rock_geochemical_data (rock_geochemical_data)

The Rock Geochemical Database of Finland data set describes the concentrations of major and trace elements in the bedrock of Finland. In all, 6544 samples were analysed for the total and partial concentrations of 57 elements using several different methods (XRF, ICP-MS, ICP-AES, GFAAS). The samples were taken during 1990-1995 with a mini-drill from rock that was as unaltered as possible. The sampling density varies between one sample per 30 km2 and one sample per 120 km2. The chemical analyses of the data were performed during 1992-2001. The reproducibility of the analytical results and the analytical drift were estimated using 375 duplicate sample pairs. The lowest reliable concentration was determined for each element and analytical method. In addition to the chemical concentrations, the database contains spatial data and several geological attributes for each sample. The data set and its manual were published in 2007 and they are available via the web site of the Geological Survey of Finland (GTK).

organic_samples_p62 (organic_samples_p62)

organic_samples_a60 (organic_samples_a60)

mineral_samples_p62 (mineral_samples_p62)

mineral_samples_a61 (mineral_samples_a61)

targeting_till_geochemistry (targeting_till_geochemistry)

gtk_detailed_till_geochemistry (gtk_detailed_till_geochemistry)

Maaperän geokemiallista luonnetta ja alkuaineiden pitoisuusvaihteluja ilmentävää näyteaineistoa on kerätty Suomen alueelta vuodesta 1964 lähtien. Aineistoa käytetään kohteellisen luonnonvarojen kartoituksen tueksi sekä tieteellisen tutkimuksen, ympäristöhoidon ja muun yhteiskuntaelämän tarpeisiin. Näytemateriaali on pääasiassa moreeni- ja rapakallioainesta, mutta paikoin mukana on myös lajittuneita maalajitteita sekä myös kallio- että lohkarenäytteitä. Moreeninäytteistä on seulottu analyysiin alle 0,06 mm lajite. Rapakalliosta on vastaavasti seulottu 0,06 mm lajite tai jauhettu fraktio. Osa moreeninäytteistä on jauhettu kokonaan ilman esiseulontaa. Näytteistä on tehty monialkuainemääritykset kuningasvesi- tai typpihappouutoksista. Määritysmenetelmiä ovat olleet kvantometri (EKV), atomiabsorptiospektrofotometri (AAS ja GAAS) ja/tai plasma-atomiemissiospektrometri (ICP-AES). Näyteaineisto sisältää sijainti-, syvyys-, maalaji- ja lajitetiedot sekä kemialliset analyysitulokset. Aineistoa on kerätty pistemäisenä, linjamaisena ja verkkomaisena tutkimuksen ja kohteen luonteesta riippuen. Havaintoaineistoa ei päivitetä aineiston valmistumisen jälkeen. Näytteiden uusinta-analyysit on siirretty tietokantaan erillisinä näytteinä, joiden näytetunnus on sama, mutta loppuun on merkitty U-kirjain. Uusintanäytteen tiedoissa on myös alkuperäinen näytetunnus omassa kentässä.

oku_detailed_till_geochemistry (oku_detailed_till_geochemistry)

Vuosina 2003-2007 toimineen Outokumpu-GTK-tiedonsiirtoprojektin yhteydessä GTK:lle siirrettiin yhteensä 259452 Outokumpu Mining Oy:n hallussa ollutta kohteellista moreenigeokemialista näytteenottopistettä sekä näytteisiin liittyvää analyysitietoa. Aineisto on kerätty vuosina 1970-1998 Outokumpu Oy:n, Lapin Malmi Oy:n ja Rautaruukki Oy:n malminetsinnän toimesta. Geokemian aineisto siirrettiin käsittelemättömänä, koska vuonna 2006 tehdyssä alustavassa selvityksessä aineiston kunnostamistyö osoittautui liian mittavaksi, jotta se olisi voitu toteuttaa tiedonsiirtohankkeessa. Osa aineistosta luovutettiin Oracle-tietokannan tauluina, osa tiedostomuotoisina tietokantoina. GTK:ssa aineiston kunnostaminen alkoi vuonna 2009 ja päättyi 2011. Aineiston kunnostamisen yhteydessä purettiin Rautaruukki Oy:n Raahen laboratorion ascii-muotoiset analyysitiedot access-tietokantaan. Oracle-tauluissa olleet näytetiedot käytiin lävitse, korjattiin puuttellisia paikkatietoja ja poistettiin päällekkäisyydet. Näytetietoja täydennettiin tiedostomuotoisten tietokantojen tietojen perusteella. Viimeisessä vaiheessa yhdistettiin näyte- ja analyysitietoja laboratorion näytetunnuksien perusteella. Aineisto sisältää pääasiassa moreenigeokemiaa, mutta Rautaruukin luovuttama analyysiaineisto sisältää myös kalliogeokemiaa, vesigeokemiaa ja purosedimenttigeokemiaa. Näille ei tässä yhteydessä etsitty näytetietoja. Aineisto on jaettuna kahteen kokonaisuuteen. Access-kanta sisältää kaikki löydetyt analyysi- ja näytetiedot erillisinä taulukkoina. File geodatabase sisältää yhdistetyt analyysi- ja näytetiedot. Korjattuja tietoja ei ole palautettu Oracleen. Outokumpu Miningin luovuttamat Oracle-taulut löytyvät luovutuskunnossa GTK:n tietovarannosta.

alym_519u (alym_519u)

almr_519u (almr_519u)

almr_511p (almr_511p)

The data set give information on the concentrations of ca. 25 elements in unaltered basal till. The samples have been taken, during 1983-1991, from the unaltered basal till (horizon C) below the groundwater table at a depth of ca. 1.5-2 m with a density of one sample per four square kilometres. The data set covers the whole of Finland with 82 062 samples in total. The samples are composite field samples: the recorded coordinates of the sample points in the data is a calculated centroid for three to five subsamples. The subsamples may also be mixed samples from a linear moraine (till). For the analysis, a fraction with grain size under 0.06 mm has been sieved from the samples. The aqua regia extractable concentrations of ca. 25 elements have been determined. The data has been published as a set of 1:400 000 maps. The number of elements published is 22-26 depending on map sheet.

sagk_purovesi (sagk_purovesi)

Suuralueellinen purovesigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa pienten latvapurojen veden fysikaalisia ominaisuuksia ja alkuaineiden pitoisuuksia. Näytteet on otettu pienistä latvapuroista (valuma-alue alle 30 km2) loppukesällä 1990. Näytteenotto on toistettu noin joka neljännessä pisteessä vuosina 1995, 2000 ja 2006. Näytemäärät olivat vuonna 1990 1162 (tiheys 1 näyte / 300 km2), vuonna 1995 286, vuonna 2000 286 ja vuonna 2006 249 kappaletta. Aineisto kattaa koko Suomen. Näytteiden otto, käsittely ja analytiikka on kuvattu Suomen geokemian atlaksen 3. osan (Lahermo ym. 1996) sivuilla 27 - 30. Kenttähavainnot, koordinaatit ja vesinäytteestä määritetyt fysikaaliset ominaisuudet ja alkuainepitoisuudet on yhdistetty tietokannaksi, jonka kukin tietue kuvaa yhtä näytepistettä. Kunkin näytteenottovuoden tiedot on talletettu eri tauluihin. Analyysimenetelmään viitataan nelimerkkisellä menetelmäkoodilla. Koodit ovat seuraavat: 143I = pH:n tai sähkönjohtavuuden määritys potentiometrisesti 143R = anionien määritys ionikromatografilla 143C = fosfaatin määritys spektorfotometrisesti 140M = liuenneiden alkuaineiden määritys vesinäytteestä ICP-MS-menetelmällä 140P = liuenneiden alkuaineiden määritys vesinäytteestä ICP-AES-menetelmällä Alkuainepitoisuustietoon kuuluu numeerinen pitoisuusarvo yksikössä mg/L (eli ppm) tai µg/L (eli ppb) ja mahdollinen tarkistusmerkki. Sähkönjohtavuuden yksikkö on mS/m (25oC). Alkaliteetin yksikkö on mmol/L. Väriluvun yksikkö on mg Pt/L. KMnO4-luvun yksikkö on mg/L. Pitoisuus on talletettu muuttujaan, jonka nimi koostuu alkuaineen kemiallisesta merkistä ja ana-lyysimenetelmän koodista sekä yksikkö ppm tai ppb. Esimerkiksi AS_140M_PPB on arseenin (As) pitoisuus, joka on määritetty ICP-MS-menetelmällä (140M) ja talletettu yksikössä µg/L eli ppb. Sitä seuraava muuttuja on tarkistusmerkki, esimerkiksi AS_140MT. Jos lukuarvoa seuraava tarkistusmerkki on ’>’ tai ’<’, niin pitoisuuskenttään talletettu lukuarvo on kemiallisen ana-lyysimenetelmän määritysraja ja todellinen pitoisuus on tätä arvoa pienempi. Jos tarkistusmerkki on huutomerkki (!), analyysitulos on pienempi kuin analyysimenetelmän määritysraja, mutta tietokantaan on talletettu mittauslaitteen (epäluotettava) mittaustulos. Jos tarkistusmerkki on ’x’, tieto puuttuu.

sagk_purosedimentti (sagk_purosedimentti)

Suuralueellinen purosedimenttigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa pienten latvapurojen orgaanisen purosedimentin alkuaineiden pitoisuuksia. Näytteet on otettu pienistä latvapuroista (valuma-alue alle 30 km2) loppukesällä 1990. Näytteenotto on toistettu noin joka neljännessä pisteessä vuosina 1995, 2000 ja 2006. Näytemäärät olivat vuonna 1990 1162 (tiheys 1 näyte / 300 km2), vuonna 1995 286, vuonna 2000 286 ja vuonna 2006 249 kappaletta. Aineisto kattaa koko Suomen. Samaan aikaan on otettu myös purovesinäytteitä. Näytteiden otto, käsittely ja analytiikka on kuvattu Suomen geokemian atlaksen 3. osan (Lahermo ym. 1996) sivuilla 27-30. Kenttähavainnot, koordinaatit ja näytteestä määritetyt alkuainepitoisuudet on yhdistetty tietokannaksi, jonka kukin tietue kuvaa yhtä näytepistettä. Kunkin näytteenottovuoden tiedot on talletettu eri tauluihin. Analyysimenetelmään viitataan nelimerkkisellä menetelmäkoodilla. Koodit ovat seuraavat: 503H = elohopeamääritys kylmähöyrymenetelmällä 503P = uutto typpihappouutolla mikroaaltouunissa, mittaus ICP-AES:llä 503M = uutto typpihappouutolla mikroaaltouunissa, mittaus ICP-MS:llä 820L = hiili, vety ja typpi LECO-analysaattorilla Alkuainepitoisuustietoon kuuluu numeerinen pitoisuusarvo yksikössä mg/kg (eli ppm) ja mahdollinen tarkistusmerkki. Pitoisuus on talletettu muuttujaan, jonka nimi koostuu alkuaineen kemiallisesta merkistä ja analyysimenetelmän koodista. Esimerkiksi AS_503M on arseenin (As) pitoisuus, joka on määritetty ICP-MS-menetelmällä (503M). Sitä seuraava muuttuja on tarkis-tusmerkki, esimerkiksi AS_503MT. Jos lukuarvoa seuraava tarkistusmerkki on ’>’ tai ’<’, niin pitoisuuskenttään talletettu lukuarvo on kemiallisen analyysimenetelmän määritysraja ja todellinen pitoisuus on tätä arvoa pienempi. Jos tarkistusmerkki on huutomerkki (!), analyysitulos on pienempi kuin analyysimenetelmän määritysraja, mutta tietokantaan on talletettu mittauslaitteen (epäluotettava) mittaustulos. Jos tarkistusmerkki on ’x’, tieto puuttuu.

sagk_moreeni (sagk_moreeni)

Suuralueellinen moreenigeokemiallinen kartoitusaineisto kuvaa 37 alkuaineen pitoisuuksia muuttumattomassa pohjamoreenissa. Näytteet on otettu muuttumattomasta moreenista (C-horisontti) pohjavesipinnan alta noin 70 cm syvyydeltä (vaihteluväli 50 cm – 200 cm) vuonna 1983 tiheydellä 1 näyte / 300 km². Aineisto kattaa koko Suomen, kokonaisnäytemäärä on 1056. Näytteet ovat kenttäyhdistelmänäytteitä. Aineistoon talletetut laskennalliset näytepisteen koordinaatit on laskettu 5 osanäytteen koordinaattien painopisteestä. Osanäytteet on kerätty 300 m x 1000 m laajuiselta suorakaiteen muotoiselta alueelta. Pohjois-Suomessa näytteet on saatu yhdistämällä aikaisemmin Pohjoiskalotti-projektin yhteydessä otettuja näytteitä. Näytteistä on seulottu analyysiin alle 0,06 mm raekokolajite. Näytteistä on analysoitu alkuaineiden kokonaispitoisuuksia ja kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Kokonaispitoisuus on määritetty joko neutroniaktivointianalyysillä (menetelmäkoodi 900N) tai vahvalla happouuttosarjalla (menetelmä 312P). Kuningasvesiliukoisten analyysien koodi on 511P. Kulta ja palladium on määritetty liekittömällä atomiabsorptioon perustuvalla analyysimenetelmällä (519U). Rikkipitoisuus on määritetty Leco-analysaattorilla (810L). Etelä- ja Väli-Suomen näytteistä on määritetty myös alle 2 mm raekokolajitteen kokonaispitoisuudet (312P) ja kuningasvesiliukoiset pitoisuudet (511P).

bedrock_drilling (bedrock_drilling)

national_drill_core_archive (national_drill_core_archive)

The centralised data storage facilities of the Geological Survey of Finland (GTK) contain altogether 28857 deep drill holes and boreholes to the bedrock. The drillings began in the 1920's and they still continue. The drilling data has been collected to databases since in 1989. The information of drillings which are older than this has been digitised when necessary. The deep drill holes of the bedrock are a spatial data in which the rock sample has been taken from a certain location by drilling. The data contains the information which is related to this sample site and to the core sample. The azimuth, dip and length of the drill hole vary according to the geological environment of the area. The drilling is performed based on the drilling plan drawn up by a geologist. The geologist supervises the drilling site and the realization of the plan and observes and records the information to the database. The following information is saved to the database: the information related to the positioning and location of the drilling, the information about the drilling organization, the information of the storage place of the core sample, the dip of the drill hole, the lithological information of the sample, cutting angle of the structures, the ore minerals and their appearance in the sample, mineral alteration, structure and texture, stratigraphy, core loss, analysed sample intervals and the geochemical analysis results, physical and petrophysical laboratory measurements, drill hole soundings and thin sections. In the deep drill holes the azimuth is determinated in degrees. In the full circle there are 360°. The cardinal azimuth is set to be North (000° or 360°). The hole azimuth is decided by the geologist assisted by geophysical background information and geophysicist. The objective is to get a representative sample of the bedrock units. Hole dip refers to the angle between a horizontal direction and a drilling. The hole dip in the databases of GTK is represented in degrees (°). The dip of the vertical hole is 90°. In horizontal hole the dip is 0°. In that case the drilling has been performed either in a mine or in a quarry or the sample is continuous gouge sample sawed from the bedrock. With respect to the horizontal surface the dip of the drill hole is negative upwards. For example, when a dip is -45° the hole has been drilled in underground mine in the angle of 45 degrees to upwards. The dip of the hole to be drilled is decided by the geologist assisted by geophysical background information and geophysicist. The dip can be presented also as grads. This unit has been used mainly by mining companies. The length of the drilled hole in the databases of the GTK is represented in metres (m). In addition to the drilling plan, the capacity of the drilling machine and the quality of the bedrock affect the length of the drill hole. In the shattered bedrock the hole can be jammed before the objective length. The lengths of the drilled holes vary from 1 metre to 2,5 kilometres. Petrophysical laboratory measurements have been made from the drill core since about the year 1965. Since the year 1963 petrological and ore analyses have been made from the selected core samples. The use of analyses was established and increased at the end of the 1980's with the development of analysis methods. During the present the geochemical analyses are an essential part of the drilling project and are done from all the bore holes, with few exceptions. The type samples representing the lithological units of the area and the sample intervals significant to exploration are selected for analyses. The deep drill holes have been made by the following programmes of the GTK: ore exploration, rock and mineral aggregate studies, natural stone investigations, bedrock mapping and urban mapping. In addition to these, the deep drill holes have been made among others by Outokumpu, Rautaruukki and Lapin Malmi and by the cooperation projects drawn by the universities. The data sets from different sources are not commensurable and information on the quality of the data is partly lacking. The data have been digitised when necessary and a part of the drilling information is still in the paper based archives.

expired_exploration_permit (expired_exploration_permit)

bedrock_observations (bedrock_observations)

The centralised data storage facilities of the Geological Survey of Finland (GTK) contain a total of over 700 000 bedrock and boulder observations. The observations have been gathered since the end of 19th century. The data system contains observations from 1905. Bedrock observations are spatial data, in which a large amount of attribute information are associated with a certain coordinate point. An observation consists of a rock outcrop or boulder located and positioned in the field, observations and measurements made as well as geochemical analyses performed. At the observation site, in addition to the outcrop or boulder, there may be an outcrop group, a littoral boulder field, frost-shattered bedrock, a rock profile, an investigation trench and a rock-cutting or quarry. The most usual data noted are the lithologies in the outcrop and their relative abundances, the structures that occur in the rock and tectonic measurements. The bedrock observations are produced in the GTK's own programmes: bedrock mapping, ore exploration, rock and mineral aggregate studies, dimension stone investigations (natural stone research) and urban mapping. The exploration activities of Outokumpu Oy, Rautaruuki Oy and Lapin Malmi Oy have also produced observations as well as similar ore investigations and bedrock mapping in projects carried out by various universities. The data sets from different sources are not commensurable and information on the quality of the data is partly lacking. The data consist of the following layers: bedrock observation point, main joint set trend, outcrop picture, rock type (lithology) observation point, sample information, tectonic measurements (structural geology measurements), dyke line, observation area, rock quality, rock type polygon (lithological polygon) and suitability. ‘BEDROCK.Bedrock_observation’ is a point layer that contains observations and data associated with the geographical locality of the bedrock or boulder observation as well as information on positioning accuracy, the observation process, the project, the source data set and date related details. ‘BEDROCK.Joint_set’ is a point layer, which contains data on the jointing measured at the observation site. ‘BEDROCK.Outcrop_picture’ is a point layer that contains data on the photographs and sketches associated with the observation. ‘BEDROCK.Rock_observation_point’ is a point layer that contains information and observations relating to the rock types (lithologies) at the observation site. ‘BEDROCK.Sample’ is a point layer that contains data on samples taken from the observation site and thin sections made from these, petrophysical measurements and geochemical determinations. ‘BEDROCK.Tectonic_measurement’ is a point layer that contains information on structural and tectonic parameters measured at the observation site. ‘BEDROCK.Dyke_line ’ is a line layer that contains dykes and related information outlined by the map maker at the observation site. ‘BEDROCK.Observation_area’ is an area layer that contains the external boundaries of the observation area. ‘BEDROCK.Rock_quality’ is an area layer that contains more precise data collected during dimension stone investigations, in research relating to rock construction and during urban mapping about the fracturing that occurs in the observation area as well as the quality of the rock types. ‘BEDROCK.Rock_type_polygon’ is an area layer that contains rock type areas (lithological areas) outlined by the map maker at the observation site. ‘BEDROCK.Suitability’ is an area layer that contains data gathered during dimension stone investigations and during rock and mineral aggregate studies about the suitability of the rock types in the observation area for further use.

bedrock_observation (bedrock_observation)

boulder_observations (boulder_observations)

The centralised data storage facilities of the Geological Survey of Finland (GTK) contain a total of over 700 000 bedrock and boulder observations. The observations have been gathered since the end of 19th century. The data system contains observations from 1905. Bedrock observations are spatial data, in which a large amount of attribute information are associated with a certain coordinate point. An observation consists of a rock outcrop or boulder located and positioned in the field, observations and measurements made as well as geochemical analyses performed. At the observation site, in addition to the outcrop or boulder, there may be an outcrop group, a littoral boulder field, frost-shattered bedrock, a rock profile, an investigation trench and a rock-cutting or quarry. The most usual data noted are the lithologies in the outcrop and their relative abundances, the structures that occur in the rock and tectonic measurements. The bedrock observations are produced in the GTK's own programmes: bedrock mapping, ore exploration, rock and mineral aggregate studies, dimension stone investigations (natural stone research) and urban mapping. The exploration activities of Outokumpu Oy, Rautaruuki Oy and Lapin Malmi Oy have also produced observations as well as similar ore investigations and bedrock mapping in projects carried out by various universities. The data sets from different sources are not commensurable and information on the quality of the data is partly lacking. The data consist of the following layers: bedrock observation point, main joint set trend, outcrop picture, rock type (lithology) observation point, sample information, tectonic measurements (structural geology measurements), dyke line, observation area, rock quality, rock type polygon (lithological polygon) and suitability. ‘BEDROCK.Bedrock_observation’ is a point layer that contains observations and data associated with the geographical locality of the bedrock or boulder observation as well as information on positioning accuracy, the observation process, the project, the source data set and date related details. ‘BEDROCK.Joint_set’ is a point layer, which contains data on the jointing measured at the observation site. ‘BEDROCK.Outcrop_picture’ is a point layer that contains data on the photographs and sketches associated with the observation. ‘BEDROCK.Rock_observation_point’ is a point layer that contains information and observations relating to the rock types (lithologies) at the observation site. ‘BEDROCK.Sample’ is a point layer that contains data on samples taken from the observation site and thin sections made from these, petrophysical measurements and geochemical determinations. ‘BEDROCK.Tectonic_measurement’ is a point layer that contains information on structural and tectonic parameters measured at the observation site. ‘BEDROCK.Dyke_line ’ is a line layer that contains dykes and related information outlined by the map maker at the observation site. ‘BEDROCK.Observation_area’ is an area layer that contains the external boundaries of the observation area. ‘BEDROCK.Rock_quality’ is an area layer that contains more precise data collected during dimension stone investigations, in research relating to rock construction and during urban mapping about the fracturing that occurs in the observation area as well as the quality of the rock types. ‘BEDROCK.Rock_type_polygon’ is an area layer that contains rock type areas (lithological areas) outlined by the map maker at the observation site. ‘BEDROCK.Suitability’ is an area layer that contains data gathered during dimension stone investigations and during rock and mineral aggregate studies about the suitability of the rock types in the observation area for further use.

oku_layman_samples_obs (oku_layman_samples_obs)

gtk_layman_samples_obs (gtk_layman_samples_obs)

finlitho (finlitho)

findyke (findyke)

fintect (fintect)

finpoint (finpoint)

fennoscandia_metallic_mineral (fennoscandia_metallic_mineral)

Bibliographic reference: Eilu, P., Bergman, T., Bjerkgård, T., Feoktistov, V., Hallberg, A., Korsakova, M., Krasotkin, S., Litvinenko, V., Nurmi, P.A., Often, M., Philippov, N.,Sandstad, J.S. and Voytekhovsky, Y.L. (comp.) 2013. Metallic Mineral Deposit Map of the Fennoscandian Shield 1:2 000 000. Revised edition. Geological Survey of Finland, Geological Survey of Norway, Geological Survey of Sweden, The Federal Agency of Use of Mineral Resources of the Ministry of Natural Resources of the Russian Federation. ISBN 978-952-217-229-7

fen_industrial_mineral_deposit (fen_industrial_mineral_deposit)

Bibliographic reference: Gautneb, H., Ahtola, T., Lintinen, P., Bergman, T., Gonzalez, J., Hallberg, A., Litvinenko, V., Shchiptsov, V., Voytekhovsky, Y.L. (comp.) 2013: Industrial Mineral Deposit Map of the Fennoscandian Shield 1:2 000 000 Geological Survey of Norway; Geological Survey of Finland; Geological Survey of Sweden; SC Mineral; Institute of Geology, Karelian Research Centre, RAS; Geological Institute of the Kola Science Centre, RAS. ISBN 978-952-217-246-4

published_smnd_isotope_data (published_smnd_isotope_data)

published_age_determinations (published_age_determinations)

kalliokiviaines_soveltuvuus (kalliokiviaines_soveltuvuus)

kalliokiviaines_testitulos (kalliokiviaines_testitulos)

maa_aines_lajite_pv_ylapuoli (maa_aines_lajite_pv_ylapuoli)

maa_aines_pv_ylapuoli (maa_aines_pv_ylapuoli)

hasu250k_ennakkotulkinta_1m (hasu250k_ennakkotulkinta_1m)

hasu250k_alueet (hasu250k_alueet)

hasu250k_tutkimuspisteet (hasu250k_tutkimuspisteet)

hasu250k_kartoituspisteet (hasu250k_kartoituspisteet)

geoenergia1m_potentiaali (geoenergia1m_potentiaali)

geoenergia1m_rapakallio (geoenergia1m_rapakallio)

meri_riutta_ymparisto (meri_riutta_ymparisto)

meri_riutta (meri_riutta)

meri_hiekkasarkka_ymparisto (meri_hiekkasarkka_ymparisto)

meri_hiekkasarkka (meri_hiekkasarkka)

merenpohja250k_kova_pehmea (merenpohja250k_kova_pehmea)

tutkittu_turvealue_painopiste (tutkittu_turvealue_painopiste)

geologinen_luontokohde (geologinen_luontokohde)

sea_region (sea_region)

litorina_25m (litorina_25m)

litorina_10m (litorina_10m)

highest_shoreline_25m (highest_shoreline_25m)

highest_shoreline_10m (highest_shoreline_10m)

ancient_shoreline (ancient_shoreline)

sotkamo_icelake (sotkamo_icelake)

saaminki_icelake (saaminki_icelake)

pielinen_icelake (pielinen_icelake)

northern_finland_icelakes (northern_finland_icelakes)

ilomantsi_icelake (ilomantsi_icelake)

baltic_icelake (baltic_icelake)

litorina_isobase (litorina_isobase)

highest_shoreline_isobase (highest_shoreline_isobase)

shoreline_landform_observation (shoreline_landform_observation)

isolation_observation (isolation_observation)

mindep_primary_commodity (mindep_primary_commodity)

mine_metallic (mine_metallic)

There are currently no notifications for the service, click the feed icon to subscribe.